Pyykkäyskatastrofi, kesä ja ranskikset

Tämä kuva kertoo mun lauantaista enemmän kuin tuhat sanaa:

Lauantaina heräsin keskipäivällä idylliseen aamuun Xylokastrossa. Rauhallisesti menin laittamaan pyykkiä kattoterassille kuivumaan. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes yhtäkkiä kompastuin johonkin - hirveä vesisuihku! Luulin ensin, että avasin vain vahingossa hanan ja yritin sitä sulkea, kunnes tajusin samalla sekunnilla, että eihän se ole hana vaan putki, joka meni rikki. Voi hemmetti. Vettä suihkusi putkesta vauhdilla kaikkialle. Pomppasin sisälle ja huusin alakertaan myöskin rauhallista aamua viettäville Lauralle ja Carlalle; "COME HERE QUICKLY AND HELP MEEEEE!"

Tästä alkoi noin 15 minuutin show nimeltä Juoksimme kuin päättömät kanat. Koko terassi tulvi vettä eikä saatu vuotoa tyrehtymään. Soitettiin sekä Georgialle että Evalle, mutta kumpikaan ei tiennyt mitä tehdä. Metsästettiin veden katkaisijaa kaikkialta talosta myös meidän naapurin kanssa, mutta ei löydetty sitä. Lopulta paikalle saapui korjaaja ja löysi katkaisijan. Koko terassi oli läpimärkä - meistä ja pyykeistä puhumattakaan. Vesi valui myös rännin kautta pois meidän kotikadulle, joka lainehti myöskin. Meidän vesisysteemi piti sammuttaa useamman tunnin ajaksi, jotta putki saatiin korjattua. Eli kukaan ei voinut käydä suihkussa, vessassa eikä käyttää hanaa meidän kämpässä. My bad.

No tuo olisi kyllä voinut käydä kelle tahansa. Siis se putkihan tavallaan oli jo rikki...

Pyykkäyskatastrofin jälkeen piti vähän chillata. Käveleskelin ympäri Xylokastroa ja menin sitten kakkoskämpän kesäterassille.

"Mennäänkö rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan?"

Lause, jonka suomityttö kuuli elämänsä ensimmäistä kertaa tammikuussa. Se on kesä ny. Tavallaan hirvittää tulevat oikean kesän lämpötilat, jos tammikuussakin lämpöä on jo melkein +20...

Ajattelin itse kuitenkin jättää uimisen myöhemmälle, koska vesi oli vielä melkoisen vilpoista. No sellaista lämpötilaa ei olekaan jossa tämä vilukissa tarkenisi uida, mutta jos tammikuukin on jo näin lämmin niin katellaanpas uudestaan parin kuukauden päästä...

Me sanotaan täällä aina "BORABORA!", jos ei tajuta keskustelusta mitään ja tällä ilmaisulla saadaan samaa äidinkieltä puhuvat muuttamaan kielensä englanniksi. Mä itse oon ainoa oman maalaiseni täällä, mutta oikeastaan kaikille muille on pari tai porukka samasta maasta. En oikein voi boraborata suomeksi täällä kenenkään kanssa. Täällä pääsen sulkeutumaan boraboraan mukaan vain saksaa puhuttaessa, koska ymmärrän ja puhun sitä aika hyvin. Eilen Beer Revolution -nimisessä pubissa oli syvällisiä keskusteluja turkiksi, jota ei boraborallakaan saanut taukoamaan, koska turkkityttö ei puhu englantia. Mitä siihen voi sanoa ku yeah, yeah, I agree.

Oon siis usein jossain porukassa, jossa on tarvetta borabora-huudahdukselle. Tässä porukassa enimmäkseen. Mun ranskisjengi! 

Ranskalaiset on itseasiassa lyhytaikaisia vapaaehtoisia ja suurin osa niistä lähtee jo ylihuomenna. Näitä tulee ikävä!

Max halusi tietää mikä sieni on englanniksi. Ja entä nokkaeläin? Hyödyllisiä sanoja. Oon sille kävelevä sanakirja.

Yhtenä iltana mentiin ranskisten kämpälle Sevvalin kanssa ja pistettiin pystyyn baaritiski. Yksi drinkki = yksi halaus. Mietittiin kauan baarin nimeä, ja keksittiin sitten, että se on vain baari. Se lausutaan tietenkin ranskalaisella aksentilla "Just uhhm the Bar". (Tässä pitää tietää lentävä lause "Just a Joke", jota viljellään täällä jatkuvasti.) Olemme hauskoja.

Syötiin myös pitaa (siitä tietää, että on läski ku ei tarvi edes sanoa enää mitä haluaa pitaan vaan pitamies muistaa mun vakkaripitan), oltiin partavaahto- ja vesisotaa ja pelattiin Black Jackia pastalla. Hävisin. "Kiss my pasta!"

Kyllä täällä tekemistä keksii. Tässä porukassa...