Päivä sairaana

Ja flunssa iski. Taas. Olin flunssassa ennen joulua, paranin, sitten sairastuin taas uutenavuotena, paranin - ja nyt oon taas flunssassa! Kuumetta ei oo, mutta pelkkä flunssa tulee jatkuvasti takaisin. Oon ihmeellisessä kierteessä. Normaalisti oon sairaana ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta tää nyt johtuu varmaan siitä, että oon päiväkodissa töissä, jossa pöpöt varmasti pyörii ihan tiuhaan. Ja tää on myös uusi maa ja nää bakteerit tulee varmaan ihan yllärinä mun kropalle.

Oon ollut siis tämän päivän kotona. Oon suunnitellut asioita. Ehkä-mahdollisesti tulevaa Budapestin matkaani maaliskuussa, mun Suomi-esitelmää, toista englannintuntia... Kaikki on vielä vaiheessa.

Harmaa ilma ja sataa.

Keskiviikko on siivouspäivä. Meillä on tämmöinen järjestelmä täällä:

Eilen tuli taas askarreltua synttärikortteja päiväkodissa. Korttien tekeminen on tosi mukavaa, mutta mua alkaa oikeesti jo naurattaa, koska tajusin, että miten paljon tuun syömään kakkua tämän vapaaehtoistyöjakson aikana. Päiväkodin työntekijät tuo kakkua töihin, jos on vaikka niistä jonkun puolison tai vanhemman nimipäivä tai synttärit - puhumattakaan niiden omista juhlapäivistä. Ja sitten on vielä kaikkien meidän lasten synttärit ja nimipäivät, jolloin myös syödään kakkua... Elämä on yhtä juhlaa.

Kreikankielen kanssa oon kokenut onnistumisia. Lauantaina tapasin Georgian, joka on meidän projektijärjestön eli Orfeaksen koordinaattori ja myös mun oma mentori täällä. Jokaisella pitkäaikaisella vapaaehtoisella on oma mentori, jonka kanssa on aina silloin tällöin tapaamisia. Rupateltin niitä näitä ja pohdiskeltiin, että mitä kaikkea haluaisin oppia täällä, missä mun taidoissa on kehittämistä, mitä osaan jo... Kaikenlaisten sosiaalisten taitojen lisäksi haluaisin oppia sitä kreikkaa ihan mielelläni, mutta sen kanssa on ollut vähän hankaluuksia. Georgia sitten kirjoitti mulle harjoitukseksi paperille sanoja, jotka mun piti kääntää ja kirjoittaa uudestaan joko isoilla tai pienillä kirjaimilla. Sain jotenkin selvitettyä tämän aivopähkinän:

Nämä oli kuulemma muuten oikein, mutta isoilla kirjoitettuihin sanoihin ei tule heittomerkkejä.

Itseasiassa mä tykkään opetella kieliä, koska ne on vähän kuin palapelejä, jotka selviää pikkuhiljaa. Eikä tässäkään nyt oikeasti mikään muu ole hirmuisen vaikeaa kuin tuo aakkosisto, joka ei tunnu menevän mulla jakeluun. Ympyröin nuo kaksi äännettä, jotka on vaikeimpia sanoa ja jotka mulla menee sekaisin jatkuvasti. Vaikeaa on myös tuo, että nuo kirjaimet on ihan erilaisia pienillä ja isoilla kirjoitettuna. Ollaan ihan hämmennyksen ytimessä. Osaan kuitenkin jo lukea kreikkaa ihan hyvin, jos mulle antaa aikaa sumplia mitä ne kirjaimet nyt olikaan...

Tästä mun kuullunymmärtämisestä oon ylpeä. Eilisellä tunnilla meillä oli pieni testi. Patty sanoi sanoja kreikaksi ja meidän piti kirjoittaa ne:

Saatiin myös kostaa tämä äärimmäinen koettelemus. Mä sain luetella suomen sanoja ja Sevval luetteli turkin sanoja ja Patty yritti kirjoittaa niitä. Suomen sanatkin alkaa kuulostaa ihan joltain mysteerikieleltä kun niitä toistaa oikein hitaasti. Pöytä. Pöytä. Pööyytä.

Muutenkin suomi on mulla välillä vähän hakusessa ku puhun täällä koko ajan vain englantia. Joskus jokin ihan outo suomen sana tulee johonkin keskelle lausetta tai meinaan vastata jollekin suomeksi, mutta sitten muistankin viimetipassa vaihtaa oikealle kielelle. 

Eilen myös tapahtui se mitä me oltiin odotettu. Gobb it tuli takaisin! Se on hauska korttipeli, jota ollaan pelattu ihan mielissämme täällä. Nyt Gobb it oli muutaman päivän matkoilla sen omistajan kanssa, mutta viimeinkin päästiin taas pelaamaan sitä. Tää porukka pelaa sitä aivan liian vakavasti. Hauskat yhteiset pelit ei oo mikään leikin asia. Eilen jopa veri virtasi ja pöytä meinasi hajota.

Mulla on myös näillä näkymin kivoja suunnitelmia viikonlopulle! Meen varmaan saksalaisten kanssa shoppailemaan Ateenaan. Pidän selvästikin huolta siitä, että liikun aina vain porukassa, jossa kaikki muut puhuu yhteistä äidinkieltä paitsi minä. Turkkighetosta ranskalaisjengiin ja nyt saksalaisia. Kielikylpy.