~ There are two kinds of people - Greeks, and everyone else who wish they were Greek. ~

torstai 25. helmikuuta 2016

Ruokaa, kielitaitoa, matkasuunnitelmia


Oon ottanut ihan muutamat kilot lisää täällä Kreikassa kroppaani. Lihon aina ulkomailla niin helposti, koska syömisiä ei välttämättä katso samalla tavalla kuin kotona. Mutta musta kreikkalaisella ruualla on helppo lihoa, koska sitä öljyä ja juustoa tosiaan käytetään ihan uskomattoman paljon. Nämä ei tunne sellaista käsitettä kuin "tilkka öljyä" tai "siivu juustoa". 

Lisäksi mun päiväkodin työntekijät ottivat alusta asti projektikseen lihottaa mua, koska olin kuulemma niin laiha. :-D Syön saman aamupalan kuin lapset joka päivä. Herranjestas sitä kakun, keksin, valkoisen leivän ja suklaalevitteen määrää... Huomaan itse lihovani ku syön tuollaista joka päivä ja sitten tuota samaa vielä annetaan lapsille. Paheksun hiljaa.

Siksi oonkin alkanut syömään terveellisemmin kämpällä ollessani korvatakseni sitä sokerimättöä työpaikalla. Meillä oli aina sen mun parhaan kaverin kanssa sellainen treat yourself -asenne ja ostettiin aina herkkuja ja makoiltiin sohvalla. Mutta nyt jää herkut kauppaan ja ostin uudet lenkkaritkin. Oon käynyt lenkillä. Oikeastaan nautinkin lenkillä käymisestä, koska saa vähän tuulettaa päätäkin tästä kämppiselosta.

Okei rakastan näitä fetataskuja ihan törkeesti. Ei mikään huono ateria.
Eilen tehtiin Anilin kanssa iso kreikkalainen salaatti pitkästä aikaa. Tää homma meni ihan nappiin, koska sillä oli kaikki ainekset, jotka multa puuttui ja toisinpäin. Kreikkalainen salaatti on niin simppeli, mutta silti niin herkullinen. Ja oikea kreikkalainen feta on niin hyvää. Aluksi en tykännyt sen vahvasta mausta, mutta nyt musta on tullut niin kreikkalainen, että voisin laittaa fetaa joka ruokaan.


Päiväkodissa jatkuu askartelu. Näitä naamioita oli hauska tehdä, koska kerrankin askarreltiin lasten kanssa eikä lapsille. Mun kreikkakin sai vähän treeniä kun mun piti auttaa lapsia liimaamaan koristeita naamioihinsa. Mikä väri? Mitä haluat? Haluatko höyheniä? Selvä! Hieno! Opin parhaiten puhumalla enkä pänttäämällä. Kreikan tunneillakin jos ope korjaa mun puhetta niin opin heti kerrasta, mutta mulla ei jää mitään mieleen, jos joudun lukemalla opettelemaan.


Tänään taas ymmärsin töissä kokonaisen lauseen: Tule nopeasti tänne, istu alas ja odota äitiäsi. Ja toihan on pitkä lause! En uskonut, että mulle olisi oikeasti mahdollista oppia näinkään paljoa kreikkaa. Kielien oppimisessa on just parasta se kun mysteeri alkaa ratketa lause lauseelta.



Meidän kämpän katolla on kyllä kiva loikoilla ku on lämmin. Oon nyt kyllä vähän pettynyt tämän viikon lämpötiloihin, mutta tiistaina taisi olla +23 astetta. Ku tulin töistä niin mulle tuli puhelu; hae kaffe ja tuu istumaan meidän kanssa rannalle. Istuttiin sitten muutaman kämppiksen kanssa kuumassa auringossa kaffea siemaillen ja kuunneltiin musiikkia. Olo oli hirveen energinen! Harkittiin jo vaatteet päällä veteen juoksemista. Kesää kohti mentäessä energisyys varmasti vain nousee lämpötilojen myötä.


Tänään on ollut vähän väsynyt fiilis, koska eilen meillä oli viimeinen yhteinen kokoontuminen ennen tämän kuun lyhytaikaisten vapaaehtoisten lähtöä ja mentiin siksi myöhään nukkumaankin.

Meidän kämpältäkin muutama lähtee matkoille pariksi päiväksi juuri nyt samaan aikaan. Myös mun huonekaveri lähtee reissuun. Mulla on siis oma huone pari päivää! Miten voikin olla näin euforinen tunne ku saa nukkua pari yötä omassa huoneessa. Kyllä elämän pieniä asioita voikin arvostaa paljon. Se oma tila on erittäin tervetullutta luksusta tässä Big Brotherin oloisessa talossa, jossa ei saa olla hetkeäkään rauhassa.


Ja matkailla aion itsekin. Ostin nimittäin lentoliput Budapestiin! Meen sinne muutamaksi päiväksi huhtikuussa mun suomalaisen kaverin kanssa. Oon ihan hypenä tästä, koska mulla on tosi hyviä kavereita Budapestissa ja en oo nähnyt niitä nyt kahteen vuoteen. Muutenkin Budapest on mahtava kaupunki. Vielä ei olla varattu hostellia, mutta eiköhän se hoidu. Oon kuitenkin ylpeä taas itsestäni, koska osasin jopa itse ostaa liput ja yksin lentäminen ei edes pelota enää. Kreikkaankin lentämistä pelkäsin etukäteen kauheasti, mutta se olikin ihan helppoa.

Lisää haasteita. Esitelmät. Okei, joskus mua pelotti esitelmien pito ihan törkeästi, mutta lukion jälkeen niitä ei enää edes jaksa jännittää, koska niitä tuli tuolloin tehtyä niin paljon. Pidin esitelmän Suomesta yhdelle koululuokalle ja ne kysyi multa paljon kysymyksiäkin lopuksi. Multa on kyllä monesti kysytty täällä, että miksi suomalainen koulutusjärjestelmä on niin hyvä, mutta en minä tiiä. En osaa verrata sitä mihinkään toiseen, koska en tiedä muiden maiden koulutuksesta niin tarkasti.


Mutta sitä on ainakin ihasteltu useaan otteeseen, että oon opiskellut kolmea vierasta kieltä ja puhun sujuvasti englantia. Tämä nyt on ihan normaalia Suomessa, mutta ihmeellistä muualla. Ja tämä luokka oli tosiaan kurssiluokka, joka opiskelee englantia iltaisin, koska kielenopetus on niin huonoa/olematonta(?) kreikkalaisissa kouluissa. Eli ainakin tää asia on paremmin Suomessa. Kielitaito, kielitaito, kielitaito! Kielet on hyödyllisimpiä kouluaineita mun mielestä. Kannattaa panostaa!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Taidetta! Uusia kämppiksiä!

γεια σας! Eli morjensta.

Tänään lounaalle lähdössä short-termien kanssa.
Meille on tullut neljä uutta asukasta taloon tässä viime aikoina. Ne on kaikki siis pitkäaikaisia vapaaehtoisia ja viettävät täällä puoli vuotta niinku minäkin. Puolalaiset tytöt sekä tyttö ja poika Turkista. Ne on kaikki mukavia! Oon mielissäni. 

Mutta voi sitä boraboran määrää taas ku talossa on neljä turkkilaista. Ei siihen puheensorinaan voi muuta sanoa ku tamam ("selvä"). Mutta tänään minä ja ranskalainen kilpailtiin kumpi osaa paremmin turkkia ja turkkilaiset tiukkoina tuomareina lueteltiin sanoja, joita osataan. Ja määhän voitin! Osaan laskea kuuteen, sanoa minä rakastan sinua, toivottaa hyvää huomenta ja yötä, tervehtiä ja kysyä kuulumiset, erityisen hyvin osaan monet rumat sanat... Mua on vaikea päihittää. Saa tulla kokkeileen ihan.

Mulla on nyt siis 9 kämppistä. Hulinaa on. Kokoonpano näkyy siivouslistasta.

Platform & chill.
Ja mun paras kamu Carla lähti kotiin tiistaina. Jutut jatkuu onneksi Facebookissa, mutta onhan se vähän haikeeta. Kauhia ku täällä kiintyy kaikkiin! Oon tajunnut, että vaikka en ookaan parhaita kavereita kaikkien kanssa ja kahden kämppikseni kanssa en oo juuri lainkaan samalla aaltopituudella niin silti tää on perhe. Me ollaan porukka.

Minä, Carla, Sevval ja Marta.
Läksijäisjuhlat oli hienot. Kuunneltiin Disney-lauluja eri kielillä. Käytiin myös yhdellä pienellä klubilla näyttämässä parit muuvit. Jossain vaiheessa tosin huomattiin, että oltiin hukattu yksi porukasta eikä löydetty sitä enää mistään. Siis nyt ihan oikeasti - miten on edes mahdollista hukata kaapin kokoinen ja vieläpä Super Abdullah -niminen turkkilainen postimerkin kokoiselle klubille? No se ilmeisesti on mahdollista. Seuraavana päivänä törmättiin siihen rantakadulla ja kuultiin, että se oli hukkaanmenemisensä jälkeen mennyt vain kämpälle ja todennut kämppikselleen; "Hukkasin ne kaikki". Naurettiin tää juttu ihan puhki.

Meillä oli tuossa yhtenä päivänä tutustumistuokio, jotta uudetkin tyypit pääsisivät mukaan kuvioihin.

Baris, Kader, minä ja Pacifique opastetaan Lauraa kokoamaan torni. Hävittiin tää peli aika lahjakkaasti.
Hämähäkinseitti kuumensi tunteita. Meidän joukkueella oli muka paljon helpompi seitti kuin toisilla, pah.
Noniin ja sitten tosi kivoja nimileikkejä.
Lauantaina pelattiin kaksi tuntia jalkapalloa. Oli kyllä ihan huippuhauskaa ja minä - maailman epäurheilullisin ihminen - tein jopa avausmaalin! Jalkapalloa EVS-tyyliin:

Jan ratsastaa Super-Abdullahilla Yadin katsellessa.
Tuuletuksista päätellen tehtiin vissiin maali tai jotain vastaavaa.
Ja noniin, sain sen taidetuokionikin pidettyä viimein. Ensin en ollut yhtään innoissani, mutta sitten ku pääsin vauhtiin tuokion suunnittelussa niin otin sen ihan asiakseni ja pidin huolta, että kaikki on just eikä melkeen.

Tehtiin siis tänään rennosti musiikkia kuunnellen kollaasit aiheesta EVS IS... 







Oma tekeleeni siitä mitä EVS on mulle; uusia kulttuureja, kavereita, tsipouroa.
Oon ollut aktiivinen kaikessa tämmösissä oheistoiminnoissa ja järkkäilyissä. Kävin yhdellä koululla pitämässä Suomi -esitelmänikin tuossa viime viikolla ja sekin meni tosi hyvin. Se luokka oli aivan ihana ja ne kyseli multa paljon kysymyksiä lopuksi. Nyt seuraava juttu olisi taidetuokion pitäminen mun päiväkodissa, mutta en vielä tiedä yhtään mitä sitä keksisi. Aikaa on.

Tehtiin kahden kämppiksen kanssa ex tempore -reissu läheiseen kaupunkiin nimeltä Aigio. Se saattaa näyttää nätiltä näin kuvien perusteella, mutta en parin tunnin kokemuksella suosittele. Epäilyttäviä kerjäläisiä, asunnottomia ja näykkiviä kulkukoiria ranta täynnä. Ehkä me oltiin vain huonolla alueella huonoon aikaan. Mutta vohvelikahvit oli ainakin hyvät rantakahvilassa.


Minä ja Laura.


Ja tottakai viikonlopun bileet vielä... Mitä EVS edes on ilman bileitä?

Minä, Sevval sekä Laura. Nätteinä. Paitsi toi mun hiuskuontalo elää taas omaa elämää.


Marta, Yadi, meitsi, Super Abdullah ja Sevval.


Me aloitetaan aina pöydästä jutustelulla ja peleillä ja siitä bileet leviää aina ihan käsiin.


Parvekkeella oli koko ajan menoa ja melskettä. Pitäähän niitä naapureita häiritä ihan maksimaalisen paljon.




Parvekkeella oli hirveen hauskat jutut.


Yhteiskuva parin lyhytaikaisen vapaaehtoisen kanssa eli Pusat ja ihana pikkuinen Kader.


Tsipouroystäväni Anil.


Tää kuva pääsee kuulemma johonkin Orfeaksen nettisivulle. Edustus on siis ihan täydellinen.


Nää bailut oli perjantaina ja meidän piti lauantaina mennä patikoimaan vuorelle. Mutta seuraavana aamuna motivaatio oli porukalta vähän hukassa. Katsotaan uudestaan seuraavana viikonloppuna.

...EVS onkin EPS - European Party Service.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Väärinymmärryksiä ja juhlia

Päiväkodissa on taas tullut askarreltua hurjasti. Kreikkalaisten elämä on yhtä suurta juhlaa. Tein synttärikortin ja läksijäiskortin tällä viikolla. Lisäksi oon askarrellut tulevaa Apokries -nimistä juhlaa varten lapsille naamareita ja päähineitä. Siinä on iso työ, koska meillä on noin 50 lasta, joille pitää kaikille tehdä useammaksi naamiaispäiväksi maskeja.



Yhtenä teemapäivänä lapset pukeutuu intiaaneiksi ja mut nakitettiin tekemään inkkaripäähineet. Laskin, että mun piti leikata yli kaksisataa sulkaa näitä päähineitä varten. Eli kaksisataa sulkaa vielä liimalla kiinni päähineisiin ja alkaa olla valmista... Tekemistä on riittänyt.


Inkkaripäivän lisäksi meillä on päivä prinsessoille ja sammakoille. Musta tää idea on suloinen; pojat pukeutuu sammakoiksi ja tytöt prinsessoiksi. Tässä projektissa sain apua eli mun piti tehdä vain sammakkkomaskit kun toinen työntekijä askarteli todella pikkutarkat ja koristeelliset kruunut. Se käytti tunteja siihen, että se leikkasi pieniä kukkia kahteenkymmeneen kruunuun!

Tätä näiden askarteluintoa en tavallaan ihan ymmärrä. Musta olisi hauskempaa ja kehittävämpää tehdä askartelut lasten kanssa - ja suht suurpiirteisesti eikä näpertää pikkutarkkoja juttuja. Sen sijaan me aikuiset käytetään tunteja siihen, että me tehdään koristeita, maskeja ja synttärikortteja itse. Ei se koristeellisuus oo loppujen lopuksi lapsille niin tärkeää vaan ehkä enemmänkin yhdessä tekeminen... Mutta mikäs minä oon täältä huutelemaan.


Luonteeni vastaisesti opettelin kreikkaa tuossa yksi päivä ihan vain kreikan testin pelko peffassa. Meidän piti opetella olla- ja omistaa -verbit kaikissa persoonamuodoissa. Mutta mulla vaan niin usko horjuu tämän kielen kanssa edelleen (okei, kitisen tästä varmaan joka postauksessa)... Mutta onhan toi nyt ihan toivottoman vaikea kieli. Tosin oon siitä kyllä onnellinen, että meidän kreikantunneilla on vain kaksi oppilasta. Oppi menee kalloon helpommin kuin isossa hälisevässä porukassa. Ja uskaltaa helpommin kysyä tyhmiä kysymyksiä. Niitä mulla kyllä riittää tämän kielen kanssa.



Pitäis ostaa lenkkarit. Oon nyt vasta kunnolla hoksannut miten kivaa täällä on kävellä ympäriinsä ilman päämäärää.


Löysin rannalta meduusan. Menee kylmät väreet ku edes katson tätä kuvaa tuosta öllimöllistä.


Mun bestis tässä talossa on saksalainen Carla, jonka kanssa mennään monesti leipomo Mangiaren (Mangiare on syy mun lisäkiloihin) kautta kahville rannalle ja voitaisiin aina höpöttää tuntikausia. Ollaan ihan vähän aikaa sitten tutustuttu kunnolla toisiimme ja meillä on ihan samanlainen kuivan sarkastinen huumori, joka toisinaan aiheuttaa väärinymmärryksiä ja paheksuntaa muiden kämppisten keskuudessa.

Näkymä meidän keittiön ikkunasta.
Just tuossa eilen mun piti selittää Anilille, että mun kolmen ja puolen viikon takainen köyhä vitsi ei ollut tarkoitettu rasistiseksi. Okei, muistiinpano sivun laitaan, että kaikki ei ihan handlaa sarkasmia. Se mun kuiva vitsi oli siis jotenkin ymmärretty niin, että luotan vain ranskalaisiin, mutta en turkkilaisiin. Joo, siis en tosissaan luota turkkilaisiin. Nehän on ihan hirveitä ihmisiä. Huomatkaa jälleen se sarkasmi.

Harmi tosin on se, että kuulin eilen, että tämän kuivan huumorin mestari Carla lähtee k0tiin jo tiistaina, koska se sai koulupaikan Berliinistä. Tänään on läksiäisbileet. Meiltä on muitakin kämppiksiä lähtenyt pois, mutta Carla on ensimmäinen, jonka lähtö tulee olemaan mulle oikeasti tosi haikea! No nyt meillä on vielä muutama päivä aikaa katsoa tyhmiä sketsejä Youtubesta, syödä suklaata sekä leipätikkuja ja paheksua ihmisiä.

Mangiare -leipomon frappe ja suklaamuffinssi poseerasivat eilen ku hengailtiin meidän vakkaripaikalla.

Taisi olla tuossa torstaina kun Xylokastrossa oli juhlapäivä, koska oli joko kaupungin tai kirkon synttärit tai jotain vastaavaa. En edelleenkään ihan tajua, että miksi ihmiset juhli. No kreikkalaiset tosiaan keksii juhlan aihetta mistä tahansa. Keskustassa oli sitten iso tori, jossa myytiin vaikka mitä kivaa. Löysin ihanan repun, joka maksoi 12 euroa. Vähän kyllä säälitti kojut, jossa myytiin lemmikkieläimiä, kuten kaneja, kaloja ja kilpikonnia pienissä häkeissä ja altaissa...



Meille tuli myös kaksi uutta puolalaista tyttöä taloon - Maria ja Marta. Ne on täällä heinäkuun loppuun asti eli meillä on aikaa ystävystyä tässä. Ne on ihania molemmat!

Eilen meillä oli pannukakkubileet. Ranskalainen Pacifique teki meille lättyjä - ne oli kyllä ihan lättyjä mun mielestä, mutta kai niitä kutsutaan sitten pannukakuiksi. Se värkkäsi niitä varmaan tunnin ja syötiin ne pois 30 sekunnissa marmeladin ja suklaan kanssa. Sitten tanssittiin niin kovaa, että meidän piti vaihtaa vaatteita välissä, koska oltiin ihan hiestä märkiä. EVS-bileet! Oli tosi hauska ilta. Ja tänään taas bailandeerusta, koska ne Carlan läksiäiset. No on tämäkin elämä yhtä juhlaa. Käy jo kunnon päälle.


Maria, Carla, minä, Marta, Sevval, Pacifique, "Super Abdullah", Anil ja Nina.