Väärinymmärryksiä ja juhlia

Päiväkodissa on taas tullut askarreltua hurjasti. Kreikkalaisten elämä on yhtä suurta juhlaa. Tein synttärikortin ja läksijäiskortin tällä viikolla. Lisäksi oon askarrellut tulevaa Apokries -nimistä juhlaa varten lapsille naamareita ja päähineitä. Siinä on iso työ, koska meillä on noin 50 lasta, joille pitää kaikille tehdä useammaksi naamiaispäiväksi maskeja.

Yhtenä teemapäivänä lapset pukeutuu intiaaneiksi ja mut nakitettiin tekemään inkkaripäähineet. Laskin, että mun piti leikata yli kaksisataa sulkaa näitä päähineitä varten. Eli kaksisataa sulkaa vielä liimalla kiinni päähineisiin ja alkaa olla valmista... Tekemistä on riittänyt.

Inkkaripäivän lisäksi meillä on päivä prinsessoille ja sammakoille. Musta tää idea on suloinen; pojat pukeutuu sammakoiksi ja tytöt prinsessoiksi. Tässä projektissa sain apua eli mun piti tehdä vain sammakkkomaskit kun toinen työntekijä askarteli todella pikkutarkat ja koristeelliset kruunut. Se käytti tunteja siihen, että se leikkasi pieniä kukkia kahteenkymmeneen kruunuun!

Tätä näiden askarteluintoa en tavallaan ihan ymmärrä. Musta olisi hauskempaa ja kehittävämpää tehdä askartelut lasten kanssa - ja suht suurpiirteisesti eikä näpertää pikkutarkkoja juttuja. Sen sijaan me aikuiset käytetään tunteja siihen, että me tehdään koristeita, maskeja ja synttärikortteja itse. Ei se koristeellisuus oo loppujen lopuksi lapsille niin tärkeää vaan ehkä enemmänkin yhdessä tekeminen... Mutta mikäs minä oon täältä huutelemaan.

Luonteeni vastaisesti opettelin kreikkaa tuossa yksi päivä ihan vain kreikan testin pelko peffassa. Meidän piti opetella olla- ja omistaa -verbit kaikissa persoonamuodoissa. Mutta mulla vaan niin usko horjuu tämän kielen kanssa edelleen (okei, kitisen tästä varmaan joka postauksessa)... Mutta onhan toi nyt ihan toivottoman vaikea kieli. Tosin oon siitä kyllä onnellinen, että meidän kreikantunneilla on vain kaksi oppilasta. Oppi menee kalloon helpommin kuin isossa hälisevässä porukassa. Ja uskaltaa helpommin kysyä tyhmiä kysymyksiä. Niitä mulla kyllä riittää tämän kielen kanssa.

Pitäis ostaa lenkkarit. Oon nyt vasta kunnolla hoksannut miten kivaa täällä on kävellä ympäriinsä ilman päämäärää.

Löysin rannalta meduusan. Menee kylmät väreet ku edes katson tätä kuvaa tuosta öllimöllistä.

Mun bestis tässä talossa on saksalainen Carla, jonka kanssa mennään monesti leipomo Mangiaren (Mangiare on syy mun lisäkiloihin) kautta kahville rannalle ja voitaisiin aina höpöttää tuntikausia. Ollaan ihan vähän aikaa sitten tutustuttu kunnolla toisiimme ja meillä on ihan samanlainen kuivan sarkastinen huumori, joka toisinaan aiheuttaa väärinymmärryksiä ja paheksuntaa muiden kämppisten keskuudessa.

Näkymä meidän keittiön ikkunasta.

Just tuossa eilen mun piti selittää Anilille, että mun kolmen ja puolen viikon takainen köyhä vitsi ei ollut tarkoitettu rasistiseksi. Okei, muistiinpano sivun laitaan, että kaikki ei ihan handlaa sarkasmia. Se mun kuiva vitsi oli siis jotenkin ymmärretty niin, että luotan vain ranskalaisiin, mutta en turkkilaisiin. Joo, siis en tosissaan luota turkkilaisiin. Nehän on ihan hirveitä ihmisiä. Huomatkaa jälleen se sarkasmi.

Harmi tosin on se, että kuulin eilen, että tämän kuivan huumorin mestari Carla lähtee k0tiin jo tiistaina, koska se sai koulupaikan Berliinistä. Tänään on läksiäisbileet. Meiltä on muitakin kämppiksiä lähtenyt pois, mutta Carla on ensimmäinen, jonka lähtö tulee olemaan mulle oikeasti tosi haikea! No nyt meillä on vielä muutama päivä aikaa katsoa tyhmiä sketsejä Youtubesta, syödä suklaata sekä leipätikkuja ja paheksua ihmisiä.

Mangiare -leipomon frappe ja suklaamuffinssi poseerasivat eilen ku hengailtiin meidän vakkaripaikalla.

Taisi olla tuossa torstaina kun Xylokastrossa oli juhlapäivä, koska oli joko kaupungin tai kirkon synttärit tai jotain vastaavaa. En edelleenkään ihan tajua, että miksi ihmiset juhli. No kreikkalaiset tosiaan keksii juhlan aihetta mistä tahansa. Keskustassa oli sitten iso tori, jossa myytiin vaikka mitä kivaa. Löysin ihanan repun, joka maksoi 12 euroa. Vähän kyllä säälitti kojut, jossa myytiin lemmikkieläimiä, kuten kaneja, kaloja ja kilpikonnia pienissä häkeissä ja altaissa...

Meille tuli myös kaksi uutta puolalaista tyttöä taloon - Maria ja Marta. Ne on täällä heinäkuun loppuun asti eli meillä on aikaa ystävystyä tässä. Ne on ihania molemmat!

Eilen meillä oli pannukakkubileet. Ranskalainen Pacifique teki meille lättyjä - ne oli kyllä ihan lättyjä mun mielestä, mutta kai niitä kutsutaan sitten pannukakuiksi. Se värkkäsi niitä varmaan tunnin ja syötiin ne pois 30 sekunnissa marmeladin ja suklaan kanssa. Sitten tanssittiin niin kovaa, että meidän piti vaihtaa vaatteita välissä, koska oltiin ihan hiestä märkiä. EVS-bileet! Oli tosi hauska ilta. Ja tänään taas bailandeerusta, koska ne Carlan läksiäiset. No on tämäkin elämä yhtä juhlaa. Käy jo kunnon päälle.

Maria, Carla, minä, Marta, Sevval, Pacifique, "Super Abdullah", Anil ja Nina.