Puoli vuotta Kreikassa: Arkea ja the Joke Party

Huomenta kotikatu. Päiväkodille lähdössä puoli ysin aikaan.

But first - let me take a selfie.

Viime viikko oli tosi kylmä. Kaikista hienointa oli se, että viikonloppuna meidän kämpästä lämmitys sanoi itsensä irti ja kreikkalaiset on kaikessa niin hitaita, että saatiin korjaajaakin odotella ikuisuus. Se nyt ei ollut eka kerta kun näin käy, mutta nyt jouduttiin ihan tosissamme palelemaan parikin päivää, koska ulkona lämpötila oli lähellä nollaa. Meillä oli ainoastaan pieniä liikuteltavia varapattereita, joiden avulla yritettiin pysyä hengissä. Uudenvuoden aikoihin kaikki kaupat olikin kiinni ja nähtiin nälkää eikä meillä ollut vessapaperia ja nyt tämä! Vapaaehtoistyö on niin hauskaa...

Sisälämmityskatastrofin aikana puin kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja silti palelin - ja sairastuin taas! Sunnuntaina googlailin jo poskiontelotulehduksen oireita, mutta onneksi nyt on enää nuha. Täällä on kuitenkin vaan niin vaikea parantua koskaan, koska sisällä on aina hieman vilpoista. En oo Suomessa koskaan sairaana ja täällä oon jatkuvasti! Mulla oli jopa silmätulehdus, joka mulla on ollut viimeksi varmaan lapsena... Kylläpä nyt on kroppa kovilla.

Ilman näitä sisätossuja en selviäisi. <3

Lauantaina minä ja mun saksalaiset kämppikset Laura ja Carla käytiin shoppailemassa Ateenassa. Ilma oli shoppailemiseen aivan ideaali, eli tosi kylmä, joten oli syytäkin viettää koko päivä valtavassa ostoskeskuksessa. Mä niin tarvin kunnon shoppailureissua. Xylokastrossa ei voi juurikaan shoppailla niin tää tuli tarpeeseen.

Käytiin Starbucksissa. Olin ainoa, jonka nimi osattiin kirjoittaa kuppiin oikein. En muista tämän juoman nimeä, mutta se oli aivan taivaallista.

Uusiin vaatteisiin upposi tuolla reissulla reilu satanen, mutta se oli sen arvoista. Materialismionnellisuus on huipussaan.

Onneksi sää on paranemaan päin. Tälle viikolle on luvattu kesälämpötiloja! Tänään chillattiin rantakadulla +18-asteessa kera frappen ja leivonnaisten. Mulla oli tänään kesä, saksalaisella kämppiksellä kevät ja turkkilaisella talvi. Kaikki on suhteellista.

Vesi on niin turkoosia!

Lounasta.

Päiväkodissa olin tänään ylpeä ku ymmärsin kokonaisen lauseen kreikkaa lapsen suusta! Multa kysyttiin πού είμαι μαμά μου? eli missä äitini on? Okei kirjoitin tuon nyt kreikaksi, että luulisitte mun olevan taitavampi ku olen... Ja ei, en osannut vastata tuohon kysymykseen kreikaksi. Mutta ymmärsin kuitenkin. Piirretään rasti seinään.

Ja oon yllättyny noinkin pienten lasten ongelmanratkaisukyvystä. Monet 4-vuotiaat on oivaltaneet, että täti Sara ei aina ihan hoksaa mitä ne selittää. Jos ne haluaa apua niin ne vie mut ongelman luokse ja näyttää mitä ne haluaa mun tekevän. Ruokailun aikana tarjoilen niille usein jotain hedelmää ja ne sanoo joskus englanniksi no, jos ne ei halua. Opin tänään kysymään haluatko omenan... "thelis milo?" Osimoilleen näin. Ja ku lähden töistä niin ne huutaa bye bye! :)

Lapsoset taiteili sormiväreillä yhtenä päivänä.

Ja taas vietettiin synttäreitä. Tällä kertaa oli sen hauskan ranskalaisen eli Maxin kaksikymppiset... Max on mulle ihan ku pikkuveli. Sitä on pitäny vähä kouluttaa välillä ku se on onnistunut tekemään mulle jotain kepposia. Sain tosin säikytettyä sen yhtenä päivänä ihan täydellisesti ku olin niiden kämpällä ennen ku ne tuli syömästä takaisin. Se hyppäsi ihan ilmaan säikähdyksestä. Kosto on niin suloinen.

Se on just tämmönen.

Max luo aina näitä tarttuvia Putous-tyylisiä lauseita. Ollaan otettu sen luoma Is possible ihan yleiseen käyttöön täällä. Klassikoihin kuuluu myös paksulla ranskan aksentilla lausuttava Uhmm just a joke... Näiden karkeloiden nimi oli siis Joke Party. Koska jotku ihmiset on vain luonnostaan hauskoja.