Kreikan opiskelu

Opiskelin ranskaa muinoin pari kuukautta ja sitten heitin pyyhkeen kehään, koska se oli mulle aivan liian vaikeaa. Nyt oon opiskellut kreikkaa noin tunnin tai kaksi viikossa tänne tulostani lähtien. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että nyt ollaan ihan uusissa sfääreissä ku puhutaan uuden kielen haastavuudesta ja ranska tuntuu nyt jopa inhimilliseltä vaihtoehdolta. Kreikankielen kohdalla vasta päästään vaikeustasossa kohtaan expert. Tuskan kyyneliä ei tuota ainoastaan aakkosisto vaan myös ääntäminen, joka ei ole tältä planeetalta. Ensimmäisellä tunnilla taisinkin näyttää siltä, että aivot raksutti kovaa tahtia, koska opettaja Patty kysyi pariinkin kertaan: "Sara, are you okay?" Ei, en ole okei.

Tässä yläkuvassa näkyy kreikan aakkosisto isoilla ja pienillä kirjaimilla kirjoitettuna. Olo on kuin lapsella, joka opettelee kirjoittamaan eikä ole varma miten jokin kirjain piirretään. Onnistuin kirjoittamaan kuitenkin oman nimeni kreikaksi. Saavutus numero yksi!

Kreikan ääntäminen tosin vie vihoviimeisetkin toivon rippeet, koska jotkin äänteet tuntuu olevan ihan mahdottomia suomalaiselle. Vaikka yritän kovasti kuunnella ja toistaa open perässä niin joidenkin äänteiden kohdalla tuntuu, että mun suusta ei vaan oo mahdollista luoda sellaisia äänteitä. 

Kamalin vastaantullut sana on ollut "elokuu" kreikaksi eli "Αύγουστος". Minä ja mun kämppis Sevval käydään yhdessä kreikan tunneilla, koska ollaan opiskelussa samalla tasolla ja meidän piti taistella, että kumpi joutuu ääntämään tuon sanamonsterin. Ei vaan millään tunnu onnistuvan! Just toi kirjain "γ" on jokin tarunhohtoinen kurkkuäänne, joka on mun pahin vihollinen erityisesti yhdistettynä tiettyihin kirjaimiin. Kompuroin aina tuohon, jos äännetään vuorotellen sanoja.

Yllä näkyy miten helpotan oppimistani kirjoittamalla sanat niinkuin kuulen ne. Kiva yrittää kirjoittaa lukuisia mysteeriäänteitä ymmärrettävään muotoon...

Olen kyllä ylpeä tämän päivän saavutuksestani, joka näkyy tässä alla. Onnistuin taivuttamaan verbin "koputtaa". Hyvä minä!