Olis pitänyt kuunnella äitiä ja pakata villasukat mukaan. Oli nimittäin vähän hyinen sää Ateenassa. Luntakin satoi, mutta se ei menoa haitannut. Varattiin superhalpa hostellihuone tällä suomalais-saksalais-espanjalais-turkkilais-porukalla. Pidettiin huolta siitä, että metelitaso varmasti hipoi maksimia muuten tyhjässä hostellissa.
Suunnitelmana oli mennä katsomaan ilotulituksia Akropoliksen kukkulalle. Sen jälkeen ku porukka oli pyörinyt katukivetyksellä ja puskissa useampaan kertaan niin tajuttiin, että meillä oli viisi minuuttia aikaa löytää paikka ja kiivetä vähän vikkelään kaupungin katolle. Tuli vähän kiire. Meillä oli kaksi minuuttia jäljellä kun vihoviimeiset portaat löytyi. Kipusin ikivanhoja sileäksi kuluneita kiviportaita ylös kivikolle istumaan porukan kanssa ja juuri ku istuttiin alas niin ilotulitus alkoi. Näin koko Ateenan välkkyvissä valoissa ja ilotulitusten mäiskeessä. Oli niin siistiä!
Ilotulitusten jälkeen alkoi haaste: takaisin kukkulalta laskeutuminen. Ostamassani turistioppaassa varoiteltiin, että Akropoliksen kivet ja portaat on liukkaita, ja tahtoisin kyllä alleviivata tätä. Tottahan vedin komeasti lipat siinä kiviportaita laskeutuessani ja nyrjäytin lievästi nilkkani ja satutin ranteeni. Tietenkin. Nauroinkin tänään kovaa ku käytiin uudestaan Akropoliksella ja huomasin, että siinä mun vaarallisten antiikkisten kiviportaiden vieressä olisi ollut myös turvallisen tasaiset metalliset portaat. Ai että. No nyt tiedän paremmin. Paria mustelmaa viisaampana.
Sitten syötiin tietenkin pitaa ja lähdettiin bailaamaan. Siinäpä se ilta vierähtikin.
Ja kyllä väsyttää. 8 euron hostelli on aina 8 euron hostelli. Aamulla kaikilla oli kurkku kipeänä, koska huone oli jääkylmä. Lisäksi tyynyn olisi voinut korvata A4-arkilla. Mutta en valita. Loistavuutta. Hieno ilta.
Tässä vielä kuvia Ateenasta päivänvalossa Akropolikselta katsottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti