Ζωάρα! Laiffii!
Mulla oli viimeinen työpäivä perjantaina. Mun viimeinen projekti oli tehdä lapsille laiva pahvilaatikosta niiden juhlaa varten. Nyt tuntuu, että oon ihan pro askartelussa, kun oon viettänyt puoli vuotta sakset, kartonki ja kynät kädessä tuolla. Minähän sitten leivoin tuon laivankin parissa tunnissa; kuumaliima heilui ja paperi vain rapisi. Helppo homma.
Tuohon vielä masto luudasta niin hyvä on.
Näen lapsukaiseni vielä viimeisen kerran parin viikon kuluttua niiden juhlassa, jota menen päiväkodille katsomaan. Mutta työt on tosiaan purkissa. Oon suorittanut oman EVS-projektini. Nyt pitää vielä täyttää Youth Pass, jossa arvioin omaa osaamistani ja sitä miten kehityin tämän projektin aikana.
Nyt mulla on pelkkää lomaa. Ennen kotiin palaamista ehdin lekotella täällä vielä kaksi ja puoli viikkoa. Onhan täällä vielä tehtävää:
Raskasta. No ei muuta kuin suorittamaan.
Tänään värjäsin Lauran hiukset, syötiin jätskiä ja maattiin katolla ja skypetettiin Carlan kanssa. Oli taas turhan hauskaa... Oltiin vahingossa kaadettu meidän sulanut jätskipönttö viltille, mutta ei ees huomattu asiaa. Sit oli kaikki tyynytkin ihan jätskissä, mutta nuoltiin ne puhtaiksi. Nailed it. Ihan normaalia toimintaa taas.
Käytiin eilen taas Sykiassa samassa tavernassa kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa syötiin ulkona, koska oli niin lämmin ilta. Tutustuttiin paremmin kahteen uuteen vapaaehtoiseen Portugalista. Viimeinkin vähän vaihtelua näihin kansallisuuksiin! Rakastuin sekä portugaliin että espanjaan, jota pöydässä kuultiin! Äärimmäisen kauniita kieliä. Tällä kertaa kuuntelin boraboraa jopa ihan mielelläni toisin kuin ainaista turkkia. Luulin tosin, että Portugalissa puhutaan espanjaa, mutta aina sitä vaan oppii uutta...
Summer night feeling.
Kreikkalaisen kamun parvekkeellakin kehtaa hengailla. Näkymät ei nyt olleet mitenkään spesiaalit tai mitään, ei yhtään...
Rannallakin kelpaa vähän oikaista muiden long term tyttöjen kanssa, jos chillailu väsyttää...
Mutta raskas chillaus vaatii raskaat huvit. Chill hard, party hard. Perjantaina poliisisedätkin kävi täällä vähän sanomassa että soo soo... Kostas täällä on kaiken pahan alku ja juuri. Tuo bilenalle omi ekoissa bileissään tanssilattian ihan 6-0.
Kostas oli mallikas karhu ja kiltti kympin oppilas kun se saapui tänne. Kostaksen ensimmäinen päivä meidän kämpässä...
Kostaksen toinen päivä... ihan jo nakit silmillä. Häpeä, Kostas!
Kreikka-elämääni siivittää nolo turkkilainen massapoppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti