Kaikenlaista tekemistä

Siitä tiedät, että oot EVS-seniori ku taulu sun sängyn yläpuolella on täyttynyt kaikesta krääsästä. Ku tulin tänne joulukuussa niin tuossa taulussa oli vain kolme lappua, jotka mun entinen huonekaveri oli kirjoittanut tervehdykseksi. Niissä luki suomeksi Hei Sara, Hyvää huomenta ja Hyvää yötä. Samat puolaksi ja kreikaksi. Mulla on edelleen ne laput tuossa, mutta niiden teksti on haalistunut. On toukokuu.

On toukokuu: ja kreikka ei vieläkään luonnistu. :-D Kreikka on mulle kuin matikkaa eli pitää aina pähkäillä hirveesti yksinkertaisiakin juttuja. Osaan vain päiväkotisanastoa. On kyllä pitänyt olla niin luova noitten lasten kanssa töissä ku oon yrittänyt kommunikoida jotenkin. Niin paljo tekee mieli sanoa, mutta sanoja ei ole.

Viime tunnin kreikan läksyjä. Aiheena myöntävä ja kieltävä vastaus eri kysymyksiin.

Aika juoksee. Oli meidän saksalaisen kämppiksen Janin aika lähteä kotiin jokin aika sitten. Meidän kämpän jätkillä ei pysyneet paidat taaskaan ollenkaan päällä tanssilattialla ja se jos mikä on merkki eeppisistä bileistä. Meidän bileet on aina eeppisiä, mutta ku poikain paitojen napit repsottaa nii se on aina vähän astetta villimpää ja vähän voi olla pää pipi seuraavana päivänä. Jan kurkkasi mun ja Martan huoneeseen ku se oli lähdössä aamulla ja totesi vaan että herranjestas te ootte kuolleita. Juu.

Mut muutes nakitettiin kokoamaan Janille lahjaksi valokuva-albumi ja mielestäni onnistuin aika hyvin toteutuksessa. Tein tuon kannen kaupan hedelmäpussista. Oli kiva askarrella jotain tällasta pitkästä aikaa. Kannen teksti on Ed Sheeranin biisistä I see fire, jota Jan aina soitti täällä kitaralla.

"Toivon, että muistat minut."

Kaikki kirjoittivat myös oman viestinsä Janille ja itse kirjoitin hyvästiksi näin:

Ja nyt kun Jan on lähtenyt... mä lähden seuraavana! Mulla on alle neljä viikkoa jäljellä täällä. Hullua.

Haikeat fiilikset on jo nyt. Musta tuntuu, että mun läksijäisistä tulee yhet hemmetin hautajaiset, koska tuun todennäköisesti vaan itkemään koko illan. Oon aina niin emotionaalinen ku pitää sanoa hyvästejä kavereille. Ei tää paikka varsinaisesti oo mulle mitenkään erityisen rakas vaan just nää ihmiset. Oon ihan hirveen kiintynyt näihin kaikkiin tyyppeihin. Tykkään mun saksalaisista, puolalaisista ja turkkilaisista. Ku asuu samassa talossa niin kiintyy ihan tolkuttomasti ku katselee monta kuukautta samoja tyyppejä; Laura, Marta, Maria, Sarah, Yady, Engin, Anil. Miten näille osaa sanoa viimesen heipan 5. päivä kesäkuuta?

Powerpuff Girls: Marta, Yady ja meitsi! Rikkoutumaton kolmikko. Forever Powerpuffs!

Meillä on ihan täydellinen kämppä. Rakastan mun kämppiksiä! En oo normaalisti halailijatyyppiä, mutta ihana halata kaikkia oikeen tiukasti aina ku palaa matkoilta kotiin. Enkä oo ikävöijätyyppiä, mutta kyllä mä ikävöin mun kämppiksiä, jos ei olla nähty muutamaan päivään. "I missed you so much" on lause, joka tässä talossa on sanottu useasti. Me ollaan perhe! Kaikki välittää kaikista. Jotenki se ku asuu samassa talossa nii on nähnyt kaikkien hyvät ja huonot puolet, ollaan itketty ja naurettu yhdessä. Se tekee porukasta tosi tiiviin.

Jos mulla on täällä riitaa jonkun kanssa niin just tän tyypin kans; Engin. Meillä on vastakkaiset mielipiteet kaikesta. Saadaan kinastelu aikaan alle aikayksikön, jos puheenaihe on tulenarka. Mutta Engin on huippu frendi, jonka kanssa on helppo puhua mistä vaan ja huumorintajukin on samanlainen. Tää tyyppi on vähän ku uusi Crazy Max, jota voi kiusata.

Parhaita kamujani täällä! Ja jos pitäis laskea kuinka monesta pulasta Engin on mut pelastanut niin ei sormet kyllä riitä laskemaan. Ja kuinka monta ongelmaa se on luonut mun elämään - siihenkään ei sormet riitä. xD Aina jos on joku ongelma niin "Engiiiiin!" - yhtenä yönä tätä tuli kiljuttua Martan kanssa ku löydettiin TORAKKA meidän huoneesta!

Lyhkäreiden kanssa biitsillä. Siinähän se päivä hurahtikin. Istuttiin auringonlaskuun asti tuolla ja nähtiin delfiinejä meressä. Se oli niin kaunista! En mä joka päivä delfiinejä näe.

Parin viikon takaisten lyhkäreiden läksijäisten kuvasatoa. Saatiin turkkilaista ruokaa ja tanssittiin hassuissa hatuissa napatanssia. :D

Keskellä paras huonekamu ikinä eli Marta ja minä. Huhtikuun lyhkärit turkkilainen Ebru ja ranskalainen Maixent.

Tehtiin rannalle nuotio eilen. Oli niin lämmin ilta! Oikein sellainen painostavan lämmin ku ilma ei liiku ollenkaan. Ja selfietikun käyttö osoittautui hankalaksi.

Ja on ollu kivat säät. Joka päivä lähemmäs kolmeakymppiä. Meidän katolla kelpaa lekotella töiden jälkeen.

Mun ja Lauran terveellinen ruokavalio.

Engin...

Ruokaa, kielitaitoa, matkasuunnitelmia

Oon ottanut ihan muutamat kilot lisää täällä Kreikassa kroppaani. Lihon aina ulkomailla niin helposti, koska syömisiä ei välttämättä katso samalla tavalla kuin kotona. Mutta musta kreikkalaisella ruualla on helppo lihoa, koska sitä öljyä ja juustoa tosiaan käytetään ihan uskomattoman paljon. Nämä ei tunne sellaista käsitettä kuin "tilkka öljyä" tai "siivu juustoa". 

Lisäksi mun päiväkodin työntekijät ottivat alusta asti projektikseen lihottaa mua, koska olin kuulemma niin laiha. :-D Syön saman aamupalan kuin lapset joka päivä. Herranjestas sitä kakun, keksin, valkoisen leivän ja suklaalevitteen määrää... Huomaan itse lihovani ku syön tuollaista joka päivä ja sitten tuota samaa vielä annetaan lapsille. Paheksun hiljaa.

Siksi oonkin alkanut syömään terveellisemmin kämpällä ollessani korvatakseni sitä sokerimättöä työpaikalla. Meillä oli aina sen mun parhaan kaverin kanssa sellainen treat yourself -asenne ja ostettiin aina herkkuja ja makoiltiin sohvalla. Mutta nyt jää herkut kauppaan ja ostin uudet lenkkaritkin. Oon käynyt lenkillä. Oikeastaan nautinkin lenkillä käymisestä, koska saa vähän tuulettaa päätäkin tästä kämppiselosta.

Okei rakastan näitä fetataskuja ihan törkeesti. Ei mikään huono ateria.

Eilen tehtiin Anilin kanssa iso kreikkalainen salaatti pitkästä aikaa. Tää homma meni ihan nappiin, koska sillä oli kaikki ainekset, jotka multa puuttui ja toisinpäin. Kreikkalainen salaatti on niin simppeli, mutta silti niin herkullinen. Ja oikea kreikkalainen feta on niin hyvää. Aluksi en tykännyt sen vahvasta mausta, mutta nyt musta on tullut niin kreikkalainen, että voisin laittaa fetaa joka ruokaan.

Päiväkodissa jatkuu askartelu. Näitä naamioita oli hauska tehdä, koska kerrankin askarreltiin lasten kanssa eikä lapsille. Mun kreikkakin sai vähän treeniä kun mun piti auttaa lapsia liimaamaan koristeita naamioihinsa. Mikä väri? Mitä haluat? Haluatko höyheniä? Selvä! Hieno! Opin parhaiten puhumalla enkä pänttäämällä. Kreikan tunneillakin jos ope korjaa mun puhetta niin opin heti kerrasta, mutta mulla ei jää mitään mieleen, jos joudun lukemalla opettelemaan.

Tänään taas ymmärsin töissä kokonaisen lauseen: Tule nopeasti tänne, istu alas ja odota äitiäsi. Ja toihan on pitkä lause! En uskonut, että mulle olisi oikeasti mahdollista oppia näinkään paljoa kreikkaa. Kielien oppimisessa on just parasta se kun mysteeri alkaa ratketa lause lauseelta.

Meidän kämpän katolla on kyllä kiva loikoilla ku on lämmin. Oon nyt kyllä vähän pettynyt tämän viikon lämpötiloihin, mutta tiistaina taisi olla +23 astetta. Ku tulin töistä niin mulle tuli puhelu; hae kaffe ja tuu istumaan meidän kanssa rannalle. Istuttiin sitten muutaman kämppiksen kanssa kuumassa auringossa kaffea siemaillen ja kuunneltiin musiikkia. Olo oli hirveen energinen! Harkittiin jo vaatteet päällä veteen juoksemista. Kesää kohti mentäessä energisyys varmasti vain nousee lämpötilojen myötä.

Tänään on ollut vähän väsynyt fiilis, koska eilen meillä oli viimeinen yhteinen kokoontuminen ennen tämän kuun lyhytaikaisten vapaaehtoisten lähtöä ja mentiin siksi myöhään nukkumaankin.

Meidän kämpältäkin muutama lähtee matkoille pariksi päiväksi juuri nyt samaan aikaan. Myös mun huonekaveri lähtee reissuun. Mulla on siis oma huone pari päivää! Miten voikin olla näin euforinen tunne ku saa nukkua pari yötä omassa huoneessa. Kyllä elämän pieniä asioita voikin arvostaa paljon. Se oma tila on erittäin tervetullutta luksusta tässä Big Brotherin oloisessa talossa, jossa ei saa olla hetkeäkään rauhassa.

Ja matkailla aion itsekin. Ostin nimittäin lentoliput Budapestiin! Meen sinne muutamaksi päiväksi huhtikuussa mun suomalaisen kaverin kanssa. Oon ihan hypenä tästä, koska mulla on tosi hyviä kavereita Budapestissa ja en oo nähnyt niitä nyt kahteen vuoteen. Muutenkin Budapest on mahtava kaupunki. Vielä ei olla varattu hostellia, mutta eiköhän se hoidu. Oon kuitenkin ylpeä taas itsestäni, koska osasin jopa itse ostaa liput ja yksin lentäminen ei edes pelota enää. Kreikkaankin lentämistä pelkäsin etukäteen kauheasti, mutta se olikin ihan helppoa.

Lisää haasteita. Esitelmät. Okei, joskus mua pelotti esitelmien pito ihan törkeästi, mutta lukion jälkeen niitä ei enää edes jaksa jännittää, koska niitä tuli tuolloin tehtyä niin paljon. Pidin esitelmän Suomesta yhdelle koululuokalle ja ne kysyi multa paljon kysymyksiäkin lopuksi. Multa on kyllä monesti kysytty täällä, että miksi suomalainen koulutusjärjestelmä on niin hyvä, mutta en minä tiiä. En osaa verrata sitä mihinkään toiseen, koska en tiedä muiden maiden koulutuksesta niin tarkasti.

Mutta sitä on ainakin ihasteltu useaan otteeseen, että oon opiskellut kolmea vierasta kieltä ja puhun sujuvasti englantia. Tämä nyt on ihan normaalia Suomessa, mutta ihmeellistä muualla. Ja tämä luokka oli tosiaan kurssiluokka, joka opiskelee englantia iltaisin, koska kielenopetus on niin huonoa/olematonta(?) kreikkalaisissa kouluissa. Eli ainakin tää asia on paremmin Suomessa. Kielitaito, kielitaito, kielitaito! Kielet on hyödyllisimpiä kouluaineita mun mielestä. Kannattaa panostaa!

Väärinymmärryksiä ja juhlia

Päiväkodissa on taas tullut askarreltua hurjasti. Kreikkalaisten elämä on yhtä suurta juhlaa. Tein synttärikortin ja läksijäiskortin tällä viikolla. Lisäksi oon askarrellut tulevaa Apokries -nimistä juhlaa varten lapsille naamareita ja päähineitä. Siinä on iso työ, koska meillä on noin 50 lasta, joille pitää kaikille tehdä useammaksi naamiaispäiväksi maskeja.

Yhtenä teemapäivänä lapset pukeutuu intiaaneiksi ja mut nakitettiin tekemään inkkaripäähineet. Laskin, että mun piti leikata yli kaksisataa sulkaa näitä päähineitä varten. Eli kaksisataa sulkaa vielä liimalla kiinni päähineisiin ja alkaa olla valmista... Tekemistä on riittänyt.

Inkkaripäivän lisäksi meillä on päivä prinsessoille ja sammakoille. Musta tää idea on suloinen; pojat pukeutuu sammakoiksi ja tytöt prinsessoiksi. Tässä projektissa sain apua eli mun piti tehdä vain sammakkkomaskit kun toinen työntekijä askarteli todella pikkutarkat ja koristeelliset kruunut. Se käytti tunteja siihen, että se leikkasi pieniä kukkia kahteenkymmeneen kruunuun!

Tätä näiden askarteluintoa en tavallaan ihan ymmärrä. Musta olisi hauskempaa ja kehittävämpää tehdä askartelut lasten kanssa - ja suht suurpiirteisesti eikä näpertää pikkutarkkoja juttuja. Sen sijaan me aikuiset käytetään tunteja siihen, että me tehdään koristeita, maskeja ja synttärikortteja itse. Ei se koristeellisuus oo loppujen lopuksi lapsille niin tärkeää vaan ehkä enemmänkin yhdessä tekeminen... Mutta mikäs minä oon täältä huutelemaan.

Luonteeni vastaisesti opettelin kreikkaa tuossa yksi päivä ihan vain kreikan testin pelko peffassa. Meidän piti opetella olla- ja omistaa -verbit kaikissa persoonamuodoissa. Mutta mulla vaan niin usko horjuu tämän kielen kanssa edelleen (okei, kitisen tästä varmaan joka postauksessa)... Mutta onhan toi nyt ihan toivottoman vaikea kieli. Tosin oon siitä kyllä onnellinen, että meidän kreikantunneilla on vain kaksi oppilasta. Oppi menee kalloon helpommin kuin isossa hälisevässä porukassa. Ja uskaltaa helpommin kysyä tyhmiä kysymyksiä. Niitä mulla kyllä riittää tämän kielen kanssa.

Pitäis ostaa lenkkarit. Oon nyt vasta kunnolla hoksannut miten kivaa täällä on kävellä ympäriinsä ilman päämäärää.

Löysin rannalta meduusan. Menee kylmät väreet ku edes katson tätä kuvaa tuosta öllimöllistä.

Mun bestis tässä talossa on saksalainen Carla, jonka kanssa mennään monesti leipomo Mangiaren (Mangiare on syy mun lisäkiloihin) kautta kahville rannalle ja voitaisiin aina höpöttää tuntikausia. Ollaan ihan vähän aikaa sitten tutustuttu kunnolla toisiimme ja meillä on ihan samanlainen kuivan sarkastinen huumori, joka toisinaan aiheuttaa väärinymmärryksiä ja paheksuntaa muiden kämppisten keskuudessa.

Näkymä meidän keittiön ikkunasta.

Just tuossa eilen mun piti selittää Anilille, että mun kolmen ja puolen viikon takainen köyhä vitsi ei ollut tarkoitettu rasistiseksi. Okei, muistiinpano sivun laitaan, että kaikki ei ihan handlaa sarkasmia. Se mun kuiva vitsi oli siis jotenkin ymmärretty niin, että luotan vain ranskalaisiin, mutta en turkkilaisiin. Joo, siis en tosissaan luota turkkilaisiin. Nehän on ihan hirveitä ihmisiä. Huomatkaa jälleen se sarkasmi.

Harmi tosin on se, että kuulin eilen, että tämän kuivan huumorin mestari Carla lähtee k0tiin jo tiistaina, koska se sai koulupaikan Berliinistä. Tänään on läksiäisbileet. Meiltä on muitakin kämppiksiä lähtenyt pois, mutta Carla on ensimmäinen, jonka lähtö tulee olemaan mulle oikeasti tosi haikea! No nyt meillä on vielä muutama päivä aikaa katsoa tyhmiä sketsejä Youtubesta, syödä suklaata sekä leipätikkuja ja paheksua ihmisiä.

Mangiare -leipomon frappe ja suklaamuffinssi poseerasivat eilen ku hengailtiin meidän vakkaripaikalla.

Taisi olla tuossa torstaina kun Xylokastrossa oli juhlapäivä, koska oli joko kaupungin tai kirkon synttärit tai jotain vastaavaa. En edelleenkään ihan tajua, että miksi ihmiset juhli. No kreikkalaiset tosiaan keksii juhlan aihetta mistä tahansa. Keskustassa oli sitten iso tori, jossa myytiin vaikka mitä kivaa. Löysin ihanan repun, joka maksoi 12 euroa. Vähän kyllä säälitti kojut, jossa myytiin lemmikkieläimiä, kuten kaneja, kaloja ja kilpikonnia pienissä häkeissä ja altaissa...

Meille tuli myös kaksi uutta puolalaista tyttöä taloon - Maria ja Marta. Ne on täällä heinäkuun loppuun asti eli meillä on aikaa ystävystyä tässä. Ne on ihania molemmat!

Eilen meillä oli pannukakkubileet. Ranskalainen Pacifique teki meille lättyjä - ne oli kyllä ihan lättyjä mun mielestä, mutta kai niitä kutsutaan sitten pannukakuiksi. Se värkkäsi niitä varmaan tunnin ja syötiin ne pois 30 sekunnissa marmeladin ja suklaan kanssa. Sitten tanssittiin niin kovaa, että meidän piti vaihtaa vaatteita välissä, koska oltiin ihan hiestä märkiä. EVS-bileet! Oli tosi hauska ilta. Ja tänään taas bailandeerusta, koska ne Carlan läksiäiset. No on tämäkin elämä yhtä juhlaa. Käy jo kunnon päälle.

Maria, Carla, minä, Marta, Sevval, Pacifique, "Super Abdullah", Anil ja Nina.

Päivä sairaana

Ja flunssa iski. Taas. Olin flunssassa ennen joulua, paranin, sitten sairastuin taas uutenavuotena, paranin - ja nyt oon taas flunssassa! Kuumetta ei oo, mutta pelkkä flunssa tulee jatkuvasti takaisin. Oon ihmeellisessä kierteessä. Normaalisti oon sairaana ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta tää nyt johtuu varmaan siitä, että oon päiväkodissa töissä, jossa pöpöt varmasti pyörii ihan tiuhaan. Ja tää on myös uusi maa ja nää bakteerit tulee varmaan ihan yllärinä mun kropalle.

Oon ollut siis tämän päivän kotona. Oon suunnitellut asioita. Ehkä-mahdollisesti tulevaa Budapestin matkaani maaliskuussa, mun Suomi-esitelmää, toista englannintuntia... Kaikki on vielä vaiheessa.

Harmaa ilma ja sataa.

Keskiviikko on siivouspäivä. Meillä on tämmöinen järjestelmä täällä:

Eilen tuli taas askarreltua synttärikortteja päiväkodissa. Korttien tekeminen on tosi mukavaa, mutta mua alkaa oikeesti jo naurattaa, koska tajusin, että miten paljon tuun syömään kakkua tämän vapaaehtoistyöjakson aikana. Päiväkodin työntekijät tuo kakkua töihin, jos on vaikka niistä jonkun puolison tai vanhemman nimipäivä tai synttärit - puhumattakaan niiden omista juhlapäivistä. Ja sitten on vielä kaikkien meidän lasten synttärit ja nimipäivät, jolloin myös syödään kakkua... Elämä on yhtä juhlaa.

Kreikankielen kanssa oon kokenut onnistumisia. Lauantaina tapasin Georgian, joka on meidän projektijärjestön eli Orfeaksen koordinaattori ja myös mun oma mentori täällä. Jokaisella pitkäaikaisella vapaaehtoisella on oma mentori, jonka kanssa on aina silloin tällöin tapaamisia. Rupateltin niitä näitä ja pohdiskeltiin, että mitä kaikkea haluaisin oppia täällä, missä mun taidoissa on kehittämistä, mitä osaan jo... Kaikenlaisten sosiaalisten taitojen lisäksi haluaisin oppia sitä kreikkaa ihan mielelläni, mutta sen kanssa on ollut vähän hankaluuksia. Georgia sitten kirjoitti mulle harjoitukseksi paperille sanoja, jotka mun piti kääntää ja kirjoittaa uudestaan joko isoilla tai pienillä kirjaimilla. Sain jotenkin selvitettyä tämän aivopähkinän:

Nämä oli kuulemma muuten oikein, mutta isoilla kirjoitettuihin sanoihin ei tule heittomerkkejä.

Itseasiassa mä tykkään opetella kieliä, koska ne on vähän kuin palapelejä, jotka selviää pikkuhiljaa. Eikä tässäkään nyt oikeasti mikään muu ole hirmuisen vaikeaa kuin tuo aakkosisto, joka ei tunnu menevän mulla jakeluun. Ympyröin nuo kaksi äännettä, jotka on vaikeimpia sanoa ja jotka mulla menee sekaisin jatkuvasti. Vaikeaa on myös tuo, että nuo kirjaimet on ihan erilaisia pienillä ja isoilla kirjoitettuna. Ollaan ihan hämmennyksen ytimessä. Osaan kuitenkin jo lukea kreikkaa ihan hyvin, jos mulle antaa aikaa sumplia mitä ne kirjaimet nyt olikaan...

Tästä mun kuullunymmärtämisestä oon ylpeä. Eilisellä tunnilla meillä oli pieni testi. Patty sanoi sanoja kreikaksi ja meidän piti kirjoittaa ne:

Saatiin myös kostaa tämä äärimmäinen koettelemus. Mä sain luetella suomen sanoja ja Sevval luetteli turkin sanoja ja Patty yritti kirjoittaa niitä. Suomen sanatkin alkaa kuulostaa ihan joltain mysteerikieleltä kun niitä toistaa oikein hitaasti. Pöytä. Pöytä. Pööyytä.

Muutenkin suomi on mulla välillä vähän hakusessa ku puhun täällä koko ajan vain englantia. Joskus jokin ihan outo suomen sana tulee johonkin keskelle lausetta tai meinaan vastata jollekin suomeksi, mutta sitten muistankin viimetipassa vaihtaa oikealle kielelle. 

Eilen myös tapahtui se mitä me oltiin odotettu. Gobb it tuli takaisin! Se on hauska korttipeli, jota ollaan pelattu ihan mielissämme täällä. Nyt Gobb it oli muutaman päivän matkoilla sen omistajan kanssa, mutta viimeinkin päästiin taas pelaamaan sitä. Tää porukka pelaa sitä aivan liian vakavasti. Hauskat yhteiset pelit ei oo mikään leikin asia. Eilen jopa veri virtasi ja pöytä meinasi hajota.

Mulla on myös näillä näkymin kivoja suunnitelmia viikonlopulle! Meen varmaan saksalaisten kanssa shoppailemaan Ateenaan. Pidän selvästikin huolta siitä, että liikun aina vain porukassa, jossa kaikki muut puhuu yhteistä äidinkieltä paitsi minä. Turkkighetosta ranskalaisjengiin ja nyt saksalaisia. Kielikylpy.