Auf Wiedersehen, Laura!

Minä ja Laura oltiin kämppiksiä kuusi ja puoli kuukautta. Parhaimpia kamujani täällä. Muistan ku tulin taloon ja tapasin Lauran niin ajattelin, että okei, tämän tytön kanssa tuun ainakin olemaan hyvät kaverit. 

Mun eka viikko kämpässä. Tää kuva Anilin ja Lauran kanssa on niin retro! Näytetään niin nuorilta. :D

Suomi, Kreikka, Turkki ja Saksa.

Spitakissa tyttärien kanssa.

Larden kanssa lyhkärien kämpällä bileissä keskiviikkona.

Lauran läksijäiset pidettiin rannalla. Minä ja Rafael poseerattiin prinsessan kanssa ku odoteltiin porukkaa liikkuvaksi kämpältä.

Ja kaikilla oli niin mukavaa.

Bileet vähän eskaloituivat sitten. Juostiin mereen vaatteet päällä.

Aamulla sitten ei-yhtään-kärsivinä askarreltiin vielä Lauralle korttia.

Illan hukattujen saldo: shampanjapullo ja portugalilainen kämppiksemme Rafael.

Hei hei, Laura! <3

Ζωάρα part II

Ζωάρα! Laiffii!

Mulla oli viimeinen työpäivä perjantaina. Mun viimeinen projekti oli tehdä lapsille laiva pahvilaatikosta niiden juhlaa varten. Nyt tuntuu, että oon ihan pro askartelussa, kun oon viettänyt puoli vuotta sakset, kartonki ja kynät kädessä tuolla. Minähän sitten leivoin tuon laivankin parissa tunnissa; kuumaliima heilui ja paperi vain rapisi. Helppo homma.

Tuohon vielä masto luudasta niin hyvä on.

Näen lapsukaiseni vielä viimeisen kerran parin viikon kuluttua niiden juhlassa, jota menen päiväkodille katsomaan. Mutta työt on tosiaan purkissa. Oon suorittanut oman EVS-projektini. Nyt pitää vielä täyttää Youth Pass, jossa arvioin omaa osaamistani ja sitä miten kehityin tämän projektin aikana.

Nyt mulla on pelkkää lomaa. Ennen kotiin palaamista ehdin lekotella täällä vielä kaksi ja puoli viikkoa. Onhan täällä vielä tehtävää:

Raskasta. No ei muuta kuin suorittamaan.

Tänään värjäsin Lauran hiukset, syötiin jätskiä ja maattiin katolla ja skypetettiin Carlan kanssa. Oli taas turhan hauskaa... Oltiin vahingossa kaadettu meidän sulanut jätskipönttö viltille, mutta ei ees huomattu asiaa. Sit oli kaikki tyynytkin ihan jätskissä, mutta nuoltiin ne puhtaiksi. Nailed it. Ihan normaalia toimintaa taas.

Käytiin eilen taas Sykiassa samassa tavernassa kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa syötiin ulkona, koska oli niin lämmin ilta. Tutustuttiin paremmin kahteen uuteen vapaaehtoiseen Portugalista. Viimeinkin vähän vaihtelua näihin kansallisuuksiin! Rakastuin sekä portugaliin että espanjaan, jota pöydässä kuultiin! Äärimmäisen kauniita kieliä. Tällä kertaa kuuntelin boraboraa jopa ihan mielelläni toisin kuin ainaista turkkia. Luulin tosin, että Portugalissa puhutaan espanjaa, mutta aina sitä vaan oppii uutta... 

Summer night feeling.

Kreikkalaisen kamun parvekkeellakin kehtaa hengailla. Näkymät ei nyt olleet mitenkään spesiaalit tai mitään, ei yhtään...

Rannallakin kelpaa vähän oikaista muiden long term tyttöjen kanssa, jos chillailu väsyttää...

Mutta raskas chillaus vaatii raskaat huvit. Chill hard, party hard. Perjantaina poliisisedätkin kävi täällä vähän sanomassa että soo soo... Kostas täällä on kaiken pahan alku ja juuri. Tuo bilenalle omi ekoissa bileissään tanssilattian ihan 6-0.

Kostas oli mallikas karhu ja kiltti kympin oppilas kun se saapui tänne. Kostaksen ensimmäinen päivä meidän kämpässä...

Kostaksen toinen päivä... ihan jo nakit silmillä. Häpeä, Kostas!

Kreikka-elämääni siivittää nolo turkkilainen massapoppi.

Ζωάρα!

Auringonlaskut täällä on mielettömiä. XYLO LIFE!

On ollut lämpönen ilma. +28 astetta niin tarkenee ihan hyvin.

Iltasella sitten vähän vilpoisempi, mutta edelleen sortsikelit. Takilla ei tee mitään. Hyvin kelpaa istuskella rantakuppiloiden ulkopöydissä iltamyöhällä.

Oon nauttinut mun olosta täällä ihan kympillä. Oon ottanut vähän rusketustakin. Mutta oikeesti oon kyllä tosi valkoinen ottaen huomioon sen, että oon ollut täällä jo puoli vuotta. Eilen istuttiinkin sattumalta värijärjestyksessä saksalaisen ja turkkilaisen kämppikseni kanssa valkoisesta tummimpaan ruskeaan. Ne on molemmat tulleet mua kuukausia myöhemmin tänne ja olin silti kaikista valkoisin. Ei vaan väri tartu vaikka miten loikoo! :D

Parasta just nyt: sain vaihdettua mun lentoliput. Tuun Suomeen keskiviikkona 22.6.! Ennen sitä ehtii vielä lekotella rannalla, hengailla kavereiden kanssa ja juoda monet frappet, maitoa kiitos ja sokeria medium sweet, thank you.

Ζωάρα! kuten meidän kreikkalaiset kamut sanoo kun elämä on suloista. Ζωάρα! kun syödään paistettua patonkia tsatsikin kanssa. Ζωάρα! ku koko poppoo on koolla ja kaikilla on hauskaa. Ζωάρα! ku istutaan naapurikylä Sykian tavernassa koko porukalla.

Engin, Enginin mentori Marina, lyhkäreiden kreikanope Mairi, Maria, lyhkäri Chloe, Sarah, lyhkäri Marine, Georgia. Edessä Marinos, Laura, minä, Marta ja lyhkäri Baptiste, joka asui tämän kuun meidän kämpässä.

Päivät kuluu Xylossa rennosti. Aika menee tosi nopeaa. EVS-logiikalla yksi kuukausikin on vain neljä kertaa yksi viikko - eli ei yhtään mitään! Jestas, lähtisin jo viikon kuluttua kotiin, jos olisin mennyt alkuperäisen suunnitelman mukana. Mulle jo lähetettiin toimistolta Youth Pass, joka mun pitää täyttää. Näyttänee hyvältä CV:ssä. Mutta äh, enkö vaan vois asua täällä aina? Elämä on niin helppoa ja nättiä ku tekee EVS:n. Jos joku miettii, että kannattaako tehdä EVS niin vastaus on KYLLÄ! Suosittelen EVS:ää kaikille.

Nätti iltataivas Sykiassa.

EVS on ollut yksi mun parhaita päätöksiä ja matkakokemuksia. Erityisesti näiden ihmisten kanssa tää kokemus on ollut jotain todella spesiaalia. Kämppiselämässä on omat raivostuttavat puolensa, mutta on se myös mahtavaa! Viime viikolla kahdella kämppiksellä oli kova riita, jolloin ne vain huusi täyttäpäätä toisilleen, mutta parin mykkäkouluun käytetyn tunnin jälkeen oli sitten halaus ja I'm so sorry! Signomi. Ryhmähenki on musta tällä hetkellä erittäin mainio.

Riitoja meillä on lähinnä siivouksesta ja lupausten pitämisestä. Tottakai joskus tulee kärhämää kun on niin paljon porukkaa ja jos sovitaan jotain niin joku aina peruu tai myöhästelee. Mutta semmosta se on.

Minä ja Sarah tyylikkäissä hatuissa lyhkäreiden kämpällä.

Eilen juhlittiin toukokuun lyhkäreiden läksijäisiä. Minä ja Marta edustettiin tyylillä kuten aina.

Ranskalaisia lyhkäreitä.

Ja tanssilattialla soi tietenkin tika taka tika tak! Pita pita pitattaa! Feta feta fetattaa!

Saatiin muuten uusi kämppis! Oltiin odotettu kauan uutta espanjalaista jätkää tänne, mutta se peruikin tulonsa. Onneksi talossa oli kuitenkin tilaa, koska uusi vapaaehtoinen nimeltä Kostas muutti tänne tänä viikonloppuna.

Kostas on muuten jees, mutta se ei koskaan siivoa! Onpahan ainakin joku, jota voi syyttää kaikesta täällä...

Kostas on vähän laiska ja flegmaattinen, mutta kyllä me siitä kuitenkin tykätään. Turkkilaiset löysi nallen roskiksesta. Tervetuloa taloon, Kostas. <3

Kaikenlaista tekemistä

Siitä tiedät, että oot EVS-seniori ku taulu sun sängyn yläpuolella on täyttynyt kaikesta krääsästä. Ku tulin tänne joulukuussa niin tuossa taulussa oli vain kolme lappua, jotka mun entinen huonekaveri oli kirjoittanut tervehdykseksi. Niissä luki suomeksi Hei Sara, Hyvää huomenta ja Hyvää yötä. Samat puolaksi ja kreikaksi. Mulla on edelleen ne laput tuossa, mutta niiden teksti on haalistunut. On toukokuu.

On toukokuu: ja kreikka ei vieläkään luonnistu. :-D Kreikka on mulle kuin matikkaa eli pitää aina pähkäillä hirveesti yksinkertaisiakin juttuja. Osaan vain päiväkotisanastoa. On kyllä pitänyt olla niin luova noitten lasten kanssa töissä ku oon yrittänyt kommunikoida jotenkin. Niin paljo tekee mieli sanoa, mutta sanoja ei ole.

Viime tunnin kreikan läksyjä. Aiheena myöntävä ja kieltävä vastaus eri kysymyksiin.

Aika juoksee. Oli meidän saksalaisen kämppiksen Janin aika lähteä kotiin jokin aika sitten. Meidän kämpän jätkillä ei pysyneet paidat taaskaan ollenkaan päällä tanssilattialla ja se jos mikä on merkki eeppisistä bileistä. Meidän bileet on aina eeppisiä, mutta ku poikain paitojen napit repsottaa nii se on aina vähän astetta villimpää ja vähän voi olla pää pipi seuraavana päivänä. Jan kurkkasi mun ja Martan huoneeseen ku se oli lähdössä aamulla ja totesi vaan että herranjestas te ootte kuolleita. Juu.

Mut muutes nakitettiin kokoamaan Janille lahjaksi valokuva-albumi ja mielestäni onnistuin aika hyvin toteutuksessa. Tein tuon kannen kaupan hedelmäpussista. Oli kiva askarrella jotain tällasta pitkästä aikaa. Kannen teksti on Ed Sheeranin biisistä I see fire, jota Jan aina soitti täällä kitaralla.

"Toivon, että muistat minut."

Kaikki kirjoittivat myös oman viestinsä Janille ja itse kirjoitin hyvästiksi näin:

Ja nyt kun Jan on lähtenyt... mä lähden seuraavana! Mulla on alle neljä viikkoa jäljellä täällä. Hullua.

Haikeat fiilikset on jo nyt. Musta tuntuu, että mun läksijäisistä tulee yhet hemmetin hautajaiset, koska tuun todennäköisesti vaan itkemään koko illan. Oon aina niin emotionaalinen ku pitää sanoa hyvästejä kavereille. Ei tää paikka varsinaisesti oo mulle mitenkään erityisen rakas vaan just nää ihmiset. Oon ihan hirveen kiintynyt näihin kaikkiin tyyppeihin. Tykkään mun saksalaisista, puolalaisista ja turkkilaisista. Ku asuu samassa talossa niin kiintyy ihan tolkuttomasti ku katselee monta kuukautta samoja tyyppejä; Laura, Marta, Maria, Sarah, Yady, Engin, Anil. Miten näille osaa sanoa viimesen heipan 5. päivä kesäkuuta?

Powerpuff Girls: Marta, Yady ja meitsi! Rikkoutumaton kolmikko. Forever Powerpuffs!

Meillä on ihan täydellinen kämppä. Rakastan mun kämppiksiä! En oo normaalisti halailijatyyppiä, mutta ihana halata kaikkia oikeen tiukasti aina ku palaa matkoilta kotiin. Enkä oo ikävöijätyyppiä, mutta kyllä mä ikävöin mun kämppiksiä, jos ei olla nähty muutamaan päivään. "I missed you so much" on lause, joka tässä talossa on sanottu useasti. Me ollaan perhe! Kaikki välittää kaikista. Jotenki se ku asuu samassa talossa nii on nähnyt kaikkien hyvät ja huonot puolet, ollaan itketty ja naurettu yhdessä. Se tekee porukasta tosi tiiviin.

Jos mulla on täällä riitaa jonkun kanssa niin just tän tyypin kans; Engin. Meillä on vastakkaiset mielipiteet kaikesta. Saadaan kinastelu aikaan alle aikayksikön, jos puheenaihe on tulenarka. Mutta Engin on huippu frendi, jonka kanssa on helppo puhua mistä vaan ja huumorintajukin on samanlainen. Tää tyyppi on vähän ku uusi Crazy Max, jota voi kiusata.

Parhaita kamujani täällä! Ja jos pitäis laskea kuinka monesta pulasta Engin on mut pelastanut niin ei sormet kyllä riitä laskemaan. Ja kuinka monta ongelmaa se on luonut mun elämään - siihenkään ei sormet riitä. xD Aina jos on joku ongelma niin "Engiiiiin!" - yhtenä yönä tätä tuli kiljuttua Martan kanssa ku löydettiin TORAKKA meidän huoneesta!

Lyhkäreiden kanssa biitsillä. Siinähän se päivä hurahtikin. Istuttiin auringonlaskuun asti tuolla ja nähtiin delfiinejä meressä. Se oli niin kaunista! En mä joka päivä delfiinejä näe.

Parin viikon takaisten lyhkäreiden läksijäisten kuvasatoa. Saatiin turkkilaista ruokaa ja tanssittiin hassuissa hatuissa napatanssia. :D

Keskellä paras huonekamu ikinä eli Marta ja minä. Huhtikuun lyhkärit turkkilainen Ebru ja ranskalainen Maixent.

Tehtiin rannalle nuotio eilen. Oli niin lämmin ilta! Oikein sellainen painostavan lämmin ku ilma ei liiku ollenkaan. Ja selfietikun käyttö osoittautui hankalaksi.

Ja on ollu kivat säät. Joka päivä lähemmäs kolmeakymppiä. Meidän katolla kelpaa lekotella töiden jälkeen.

Mun ja Lauran terveellinen ruokavalio.

Engin...