Tein pääsiäislomalla viisi päivää kestäneen road tripin mun saksalaisten kämppisten Lauran ja Sarahin kanssa. Oli kyllä mahtava reissu! :D Tuli itkunaurettua mahat kipeenä meidän kommelluksille, oltua hukassa, ongelmissa, löydettyä ratkaisuja, tavattua uusia tuttavuuksia, seikkailtua - perinteinen road trip! Aivan loistava matka.
Aloitettiin matka lentämällä pohjois-Kreikan suureen kaupunkiin nimeltä Thessaloniki. Yö meni lentokentällä aamukuuden lentoa odotellessa. En saanut unta.
Thessalonikista vuokrattiin auto. Auton vuokraus maksoi vähän päälle neljäsataa euroa ja jaettiin tämä summa kolmestaan. Ei mitenkään hirveä hinta siis. Päätettiin minimoida koko matkan kustannukset ja etsittiin hostellien sijasta ilmaisia couchsurfing-paikkoja. Onnistuttiin sitten löytämään kolmeksi yöksi couchsurfing-hostit ja kahtena yönä oltiin hostellissa.
Thessaloniki on upea kaupunki! Kreikkaa kiertäville suosittelen kyllä just tätä paikkaa. Aina jos kreikkalaisilta kysyy, että missä kaupungissa kannattaa käydä niin vastaus on useinkin juuri Thess.
Vaan olihan se silkkaa helvettiä ajaa tuolla! Kreikkalaiset on demoneita ratin takana. Oon aivan ihmeissäni siitä, että meidän auto säilyi lommoitta, koska kukaan ei käytä vilkkua ja autoja vain poukkoili mun eteen. Jarrut toimi onneksi hyvin meidän autossa.
Yövyttiin eka yö hippiluolassa. Kämpän omistaja ei ollut edes kotona kun saavuttiin, vaan kämpässä oli ukrainalaisia jätkiä. Mietittiin aluksi, että mikä ihmeen paikka tämä on, mutta loppujen lopuksi tutustuttiin ukrainalaisiin ja kämpän omistajaan, joka oli ihan kuin enkeli! En ole eläissäni tavannut niin aidosti kilttiä ihmistä. Se antoi meidän nukkua sen sängyssä ja se nukkui itse kavereidensa luona. Tyyppi antoi koko kämppänsä tuntemattomille sohvasurffareille tahtomatta mitään vastapalveluksia ja sanoi vielä, että syökää jääkaapista mitä haluatte...
Kreikkalainen vieraanvaraisuus on juuri tätä! Tämä on ollut jokaisessa sohvasurffauspaikassa samanlaista omalla kohdallani. Nää ihmiset on niin aidosti ystävällisiä, että en voi ymmärtää miten kukaan voi oikeasti haluta kohdella muita niin kiltisti haluamatta mitään vastapalveluksia. Erityisesti ku kaikki meidän hostit oli miehiä niin luonnollisesti jotenkin heti ekana aavistelen jotain pahaa, jos ne on liian mukavia. On tavallaan vähän surullista, että nykyään kehenkään ei voi luottaa, ja jos joku on liian mukava niin se on ensimmäisenä vain äärimmäisen epäilyttävää.
Tokassa sohvasurffauspaikassa yliopistonopettajana toimiva host tilasi meille ruokaa, vaikka ei oltu nälkäisiä, antoi Netflix-tunnuksensa, tarjoili kakkua ja mehua, kyseli hirveesti onko kaikki ok, antoi meidän nukkua sängyssään ku se itse nukkui sohvalla... Kolmannessa paikassa oli meidän ikäisiä jätkiä, joiden kanssa pelattiin koko ilta juomapelejä vedellä ja oli ihan sikahauskaa. Tosi villit bileet. :-D Normaalisti olisin vähän hermostunut jos olisin tuntemattomien jätkien kanssa jossain random kämpässä, mutta hemmetti, tämä on Kreikka! Ihmiset on äärimmäisen ystävällisiä ja vieraanvaraisuus on jotain semmosta, josta kreikkalaiset on erityisen ylpeitä omassa kulttuurissaan. Suosittelen siis sohvasurffausta Kreikassa!
Eka päivä meni siis Thessalonikiin tutustuessa ja tokana päivänä ajettiin paikkaan nimeltä Sithonia, joka oli semmoinen vuoristoinen niemi, jossa oli todella kauniita rantoja. Meitsi hyppäsi taas rattiin. Ajettiin Sartin rannalle, jota on sanottu Kreikan kauneimmaksi. Ei vastalauseita.
Kierrettiin Sithonian ympäri ja en muista näiden paikkojen nimiä, mutta oli kyllä henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Tuollapa se koko päivä menikin ihastellessa ja chillaillessa.
Sitten kolmantena päivänä lähdettiin aikaisin kohti Meteoraa ja Larisaa. Kyllä tuli ajeltua päin honkia motarilla, koska kreikkalaiset ei oikein tykkää tienviitoista. Kartan avulla mentiin ja jos tuli oikein kunnon tenkkapoo niin käytettiin GPS:ää. Laura ajoi tämän päivän vuoristotiet ja minä Larisan ison kaupungin. Voi helekkari ku mulla vaan meinaa palaa käämi noissa kaupungeissa... Noh selvittiin kuitenkin. Olin kyllä aamusta asti aivan intona Meteorasta! Meteora oli mulle alusta asti sellanen paikka Kreikassa, jossa halusin ehdottomasti käydä.
Takapenkin köyhän miehen GPS Sarah.
Kozanin ja Grevenan kautta kohti Meteoraa.
Ja kyllä muuten tuli melkein kiljuttua kun saavuttiin Meteoraan ja yhtäkkiä tämä näkymä avautui eteen mutkan takaa. Ei toi näyttänyt edes todelliselta!
Neljäs päivä. Kohti kaupunkia nimeltä Volos ja saarta nimeltä Skopelos.
"Mihin suuntaan pitää kääntyä?"
"Suoraan sanottuna ei mitään hajua taas ku ei oo tienviittoja. Mee vaikka suoraan."
"Joo kokeillaan."
Harmiksemme kuultiin Voloksessa, että lautat ei liiku lakon takia, joten ei päästykään Skopelokselle, mutta kului se päivä mukavasti Voloksessakin, joka oli todella kaunis kaupunki. Istuttiin monta tuntia vain rannalla juttelemassa syvällisiä. Oli niin mukava päivä.
Volos on niin kaunis paikka.
Viidentenä päivänä lähdettiin kohti Delphiä. Meillä oli maailman oudoin aamiainen tuona päivänä. Nauretaan tälle jutulle vieläkin... Pysähdyttiin kahdelta iltapäivällä aamiaiselle vuorelle...
Samalle pysähdyspaikalle meidän kanssa tuli jokin paloauto, jonka kuski ja matkustaja vain jäivät odottamaan vuoroaan, että pääsevät pöytään tauolle. Tajuttiin vasta autolle palatessa, että ne oli naureskelleet meille koko ajan. Oltiin ihan hepulissa ku nukuttiin Voloksessa niin makoisasti. Seisoin tossa pöydällä tähystelemässä horisonttiin (ihan normi päivä), Sarah säikähti matoa ja kaatoi meidän mehut, sitten oli lisää matoja, joita laitettiin kiipeilemään meidän jalkoihin ja käsiin ja valokuvattiin niitä innoissamme, rymyttiin puskissa etsimässä mehun korkkia ja tolloiltiin muuten vain säikkyessämme hämähäkkejä ja muita olioita. Naurettiin ihan vääränä ku mietittiin miltä tää kaikki näytti sivusta katsottuna.
Pysähdyttiin Lamiassa, joka oli tylsin kaupunki ikinä. Päätettiin ajella suoraan Delphiin eikä yöpyä Lamiassa. Matkalla Delphistä Lamiaan kävikin pikku häppeninki autolla ajaessa. Minähän olin ratissa ja ajoin abouttarallaa yhdeksääkymppiä motarilla kuten muutkin autoilijat. Sitten huomaan yhtäkkiä, että edessä on rautatie! Aikaa pysähtyä tasan kaksi sekuntia eli mahdoton tehtävä.
En uskalla arvata kuinka monta metriä pompattiin autolla ku tuo rautatie oli vielä oikein syvällä tiessä ja tie oli muutenkin epätasainen. Sitä ei siis millään voinut nähdä kaukaa ja mitään varoitusmerkkejä ei tästä rautatiestä edes ollut! Säikähdettiin ihan sikana ja Sarah jopa löi päänsä auton kattoon, koska sen verran raju hypähdys oli! Mitään ei käynyt autolle ja pysyttiin tiellä. Heti kyselin, että onk0 kaikki ok ja sitten alkoi lennellä ärräpäitä sekä suomeksi että englanniksi! Miten idioottimaista on rakentaa rautatie motarin läpi ja jättää vielä varoitusmerkit laittamatta!? Voi hyvää päivää. Joku pääsee hengestään tuossa. Hullua Kreikka, hullua. Kreikassa on vaarallista ajaa, se on fakta. Mutta riskejä on otettava elämässä. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Delphi oli kuitenkin mieletön ja paha mieli rautatiekohtauksesta hälveni, vaikka Sarah saikin kuhmun päähänsä. Yövyttiin halvassa hostellissa ja siemaltiin valkoviiniä lämpöisessä illassa. Seuraavana aamuna mentiin tsekkailemaan historiallisia paikkoja. Itse en oo näistä temppeleistä ja muista hirveen kiinnostunut, mutta oli ne ihan kivan näköisiä.
Tuolla temppelialueella oli jokin saksalainen koululuokka opettajansa kanssa ja ymmärsin melkein kaiken mitä tämä opettaja kertoi näistä rakennuksista! Sarahin ja Lauran kanssa on myös siksi mukava hengailla, koska ne ei voi boraborata saksaksi, koska ymmärrän kaiken.
Käytiin myös Delphin museossa.
Sitten ajeltiin bilekaupunki Patrakseen, palautettiin auto ja hypättiin Xylokastron bussiin. Matka taputeltu. Ikimuistoisia kommelluksia ja tapahtumia. Loppujen lopuksi selvittiin kaikesta ihan niinku aikuiset.
Aloin unelmoida road tripistä USA:ssa ja ehkä tämän joskus toteutankin. Mutta ihanaa olla taas kotona Xylossa. Home sweet home.
