Ζωάρα part II

Ζωάρα! Laiffii!

Mulla oli viimeinen työpäivä perjantaina. Mun viimeinen projekti oli tehdä lapsille laiva pahvilaatikosta niiden juhlaa varten. Nyt tuntuu, että oon ihan pro askartelussa, kun oon viettänyt puoli vuotta sakset, kartonki ja kynät kädessä tuolla. Minähän sitten leivoin tuon laivankin parissa tunnissa; kuumaliima heilui ja paperi vain rapisi. Helppo homma.

Tuohon vielä masto luudasta niin hyvä on.

Näen lapsukaiseni vielä viimeisen kerran parin viikon kuluttua niiden juhlassa, jota menen päiväkodille katsomaan. Mutta työt on tosiaan purkissa. Oon suorittanut oman EVS-projektini. Nyt pitää vielä täyttää Youth Pass, jossa arvioin omaa osaamistani ja sitä miten kehityin tämän projektin aikana.

Nyt mulla on pelkkää lomaa. Ennen kotiin palaamista ehdin lekotella täällä vielä kaksi ja puoli viikkoa. Onhan täällä vielä tehtävää:

Raskasta. No ei muuta kuin suorittamaan.

Tänään värjäsin Lauran hiukset, syötiin jätskiä ja maattiin katolla ja skypetettiin Carlan kanssa. Oli taas turhan hauskaa... Oltiin vahingossa kaadettu meidän sulanut jätskipönttö viltille, mutta ei ees huomattu asiaa. Sit oli kaikki tyynytkin ihan jätskissä, mutta nuoltiin ne puhtaiksi. Nailed it. Ihan normaalia toimintaa taas.

Käytiin eilen taas Sykiassa samassa tavernassa kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa syötiin ulkona, koska oli niin lämmin ilta. Tutustuttiin paremmin kahteen uuteen vapaaehtoiseen Portugalista. Viimeinkin vähän vaihtelua näihin kansallisuuksiin! Rakastuin sekä portugaliin että espanjaan, jota pöydässä kuultiin! Äärimmäisen kauniita kieliä. Tällä kertaa kuuntelin boraboraa jopa ihan mielelläni toisin kuin ainaista turkkia. Luulin tosin, että Portugalissa puhutaan espanjaa, mutta aina sitä vaan oppii uutta... 

Summer night feeling.

Kreikkalaisen kamun parvekkeellakin kehtaa hengailla. Näkymät ei nyt olleet mitenkään spesiaalit tai mitään, ei yhtään...

Rannallakin kelpaa vähän oikaista muiden long term tyttöjen kanssa, jos chillailu väsyttää...

Mutta raskas chillaus vaatii raskaat huvit. Chill hard, party hard. Perjantaina poliisisedätkin kävi täällä vähän sanomassa että soo soo... Kostas täällä on kaiken pahan alku ja juuri. Tuo bilenalle omi ekoissa bileissään tanssilattian ihan 6-0.

Kostas oli mallikas karhu ja kiltti kympin oppilas kun se saapui tänne. Kostaksen ensimmäinen päivä meidän kämpässä...

Kostaksen toinen päivä... ihan jo nakit silmillä. Häpeä, Kostas!

Kreikka-elämääni siivittää nolo turkkilainen massapoppi.

Ζωάρα!

Auringonlaskut täällä on mielettömiä. XYLO LIFE!

On ollut lämpönen ilma. +28 astetta niin tarkenee ihan hyvin.

Iltasella sitten vähän vilpoisempi, mutta edelleen sortsikelit. Takilla ei tee mitään. Hyvin kelpaa istuskella rantakuppiloiden ulkopöydissä iltamyöhällä.

Oon nauttinut mun olosta täällä ihan kympillä. Oon ottanut vähän rusketustakin. Mutta oikeesti oon kyllä tosi valkoinen ottaen huomioon sen, että oon ollut täällä jo puoli vuotta. Eilen istuttiinkin sattumalta värijärjestyksessä saksalaisen ja turkkilaisen kämppikseni kanssa valkoisesta tummimpaan ruskeaan. Ne on molemmat tulleet mua kuukausia myöhemmin tänne ja olin silti kaikista valkoisin. Ei vaan väri tartu vaikka miten loikoo! :D

Parasta just nyt: sain vaihdettua mun lentoliput. Tuun Suomeen keskiviikkona 22.6.! Ennen sitä ehtii vielä lekotella rannalla, hengailla kavereiden kanssa ja juoda monet frappet, maitoa kiitos ja sokeria medium sweet, thank you.

Ζωάρα! kuten meidän kreikkalaiset kamut sanoo kun elämä on suloista. Ζωάρα! kun syödään paistettua patonkia tsatsikin kanssa. Ζωάρα! ku koko poppoo on koolla ja kaikilla on hauskaa. Ζωάρα! ku istutaan naapurikylä Sykian tavernassa koko porukalla.

Engin, Enginin mentori Marina, lyhkäreiden kreikanope Mairi, Maria, lyhkäri Chloe, Sarah, lyhkäri Marine, Georgia. Edessä Marinos, Laura, minä, Marta ja lyhkäri Baptiste, joka asui tämän kuun meidän kämpässä.

Päivät kuluu Xylossa rennosti. Aika menee tosi nopeaa. EVS-logiikalla yksi kuukausikin on vain neljä kertaa yksi viikko - eli ei yhtään mitään! Jestas, lähtisin jo viikon kuluttua kotiin, jos olisin mennyt alkuperäisen suunnitelman mukana. Mulle jo lähetettiin toimistolta Youth Pass, joka mun pitää täyttää. Näyttänee hyvältä CV:ssä. Mutta äh, enkö vaan vois asua täällä aina? Elämä on niin helppoa ja nättiä ku tekee EVS:n. Jos joku miettii, että kannattaako tehdä EVS niin vastaus on KYLLÄ! Suosittelen EVS:ää kaikille.

Nätti iltataivas Sykiassa.

EVS on ollut yksi mun parhaita päätöksiä ja matkakokemuksia. Erityisesti näiden ihmisten kanssa tää kokemus on ollut jotain todella spesiaalia. Kämppiselämässä on omat raivostuttavat puolensa, mutta on se myös mahtavaa! Viime viikolla kahdella kämppiksellä oli kova riita, jolloin ne vain huusi täyttäpäätä toisilleen, mutta parin mykkäkouluun käytetyn tunnin jälkeen oli sitten halaus ja I'm so sorry! Signomi. Ryhmähenki on musta tällä hetkellä erittäin mainio.

Riitoja meillä on lähinnä siivouksesta ja lupausten pitämisestä. Tottakai joskus tulee kärhämää kun on niin paljon porukkaa ja jos sovitaan jotain niin joku aina peruu tai myöhästelee. Mutta semmosta se on.

Minä ja Sarah tyylikkäissä hatuissa lyhkäreiden kämpällä.

Eilen juhlittiin toukokuun lyhkäreiden läksijäisiä. Minä ja Marta edustettiin tyylillä kuten aina.

Ranskalaisia lyhkäreitä.

Ja tanssilattialla soi tietenkin tika taka tika tak! Pita pita pitattaa! Feta feta fetattaa!

Saatiin muuten uusi kämppis! Oltiin odotettu kauan uutta espanjalaista jätkää tänne, mutta se peruikin tulonsa. Onneksi talossa oli kuitenkin tilaa, koska uusi vapaaehtoinen nimeltä Kostas muutti tänne tänä viikonloppuna.

Kostas on muuten jees, mutta se ei koskaan siivoa! Onpahan ainakin joku, jota voi syyttää kaikesta täällä...

Kostas on vähän laiska ja flegmaattinen, mutta kyllä me siitä kuitenkin tykätään. Turkkilaiset löysi nallen roskiksesta. Tervetuloa taloon, Kostas. <3

Couchsurfing in Patras!

Oh hi there.

Tänään oli lyhyt työpäivä ku tänään kreikkalaiset juhlii taas jotain. Jotain turkkilaisten voittamista vuonna nakki tai Turkin vallan alta pääsemistä... Kuten huomaatte niin en niin kovasti jaksa kiinnostua historiasta (ehkä pitäisi) ja juhlapäivien merkityksestä.

Mutta meidän lapset oli söpöinä tänään tämän juhlapäivän vuoksi.

Viime viikonloppuna käytiin Rizassa (15 minuuttia Xylosta vuorille) tavernassa koko konkkaronkka. Syötiin ihan täydellistä ruokaa, jota vaan lapattiin lisää ja lisää meidän pöytään. Juteltiin maailmasta. Aivan huikea ilta!

Sitten eilen kävin myös ravintolassa yhden englanninopettajapariskunnan kanssa. Tutustuin siis yhteen opettajaan siellä koulussa, jossa kävin pitämässä Suomi-esitelmiäni. Tämä opehan oli sitten ihan mielissään mun englannintaidoista ja siitä miten sen oppilaat oli ihan haltioissaan musta, joten se pyysi mut syömään kolmistaan sen miehen kanssa. Ku menin englanninkoululle (se on siis yksityinen koulu) niin tutut 12-vuotiaat oppilaat tuli heti kyselemään mitä mulle kuuluu. Ihania! Miten kaikki onkin niin ihania...

Mentiin Kiaton legendaariseen tavernaan nimeltä Ellas (tuleville Kiaton matkailijoille hoks, hoks!) ja tilattiin hyvää ruokaa. Puhuttiin niin avartavia keskusteluja keskiyöhön asti...

Eiliset tällingit.

Tajusin eilen, että suomalainen työrytmi ei oo se ainoa oikea eikä työ todellakaan ole elämän tärkein asia. Ei ihmekään, että suomalainen yhteiskunta on niin apaattinen, masentunut ja passiivinen ku elämässä tärkein asia on vain työ, työ, työ. Me tehdään 40 vuotta elämästämme jotain samaa hommaa maanantaista perjantaihin niin kovaa tahtia, että vapaa-ajalla ollaan vaan väsyneitä. Ja kaikki oottaa aina sitä viikonloppua, että pääsee tinttaamaan tai vaan makaamaan tekemättä mitään. Puurretaan kovaa elämän eteen jota ei jakseta elää. Sitten huomataan, että ollaan jo vanhoja eikä olla koskaan oikeesti tehty sitä mitä haluttiin eikä nautittu vapaa-ajasta. Sanoin ääneen, että tajusin oikeasti vasta nyt, että suomalainen tapa elää ja tehdä kovasti töitä ei oo se oikea eikä ainoa tapa. Otettais mallia kreikkalaisilta. Elämässä tärkeintä on ystävät, perhe ja elämästä nauttiminen.

Mitä enemmän matkustan niin sitä enemmän tajuan mitä haluan ja mitä en.

Ja sitten viime viikonlopun eeppisin temppu...

Suomi ja Puola.

Minä ja puolalainen kämppikseni Marta päätettiin viime lauantaina vähän repäistä. Lähdettiin Patrakseen. Ei varattu hostellia, ei suunniteltu mitään, käveltiin vain maantielle ja liftattiin kyseiseen kaupunkiin ihan tuosta vain. Homman pointtina oli viimeinkin saada uusia kavereita ja tutustua kreikkalaisiin - ollaan nimittäin tutustuttu kaikkiin muun maalaisiin paitsi tämän maan ihmisiin.

Patrakseen saavuttuamme kierreltiin hieman tuota nättiä kaupunkia ja istuttiin kahvilaan pohtimaan sotasuunnitelmaamme.

Ongelma numero yksi oli se, että missä yövytään. Kirjoitin FB:ssä Patraksen couchsurfingin (couchsurfing = tuntematon ihminen antaa yöpaikan kotoaan ilmaiseksi) sivulle kyselyn mahdollisesta yöpaikasta keskustassa. Antonis-niminen tyyppi laittoi meille viestiä ja otettiin se tarjous vastaan.

Nakattiin tavarat kämpälle. Marta piilotti meidän kämppiksen vitsillä antaman linkkuveitsen tyynynsä alle, koska ei tahtonut ottaa sitä mukaansa yöelämään eikä jättää lojumaan. Linkkuveitset - ihan normitarvikkeita Patraksen yöhön. Sitten lähdettiin perehtymään tähän kaupunkiin. Meidän seuraan liittyi Antoniksen kaverit Giorgos ja Kristos, ja nämäkin oli ihan loistavia tyyppejä.

Ensin mentiin Aquarella -nimiseen pubiin, josta maailmaamullistavien keskustelujen ja parin viinilasillisen jälkeen siirryttiin sitten yökerhoon nimeltä Mods. Loppu on historiaa. En valehtele ku sanon, että toi ilta oli paras ikinä, ikinä, IKINÄ! Tanssittiin aamukahdeksaan asti!

Giorgos, Marta, Kristos, minä ja Antonis.

Okei no musta tuollaiset klubien sisällä olevat kuvaajat pitäisi olla lailla kiellettyjä, vaikka ei nää kuvat onneksi niin kamalia olleetkaan. Ja nämä bilekuvat nähtyään Georgia oli taas kerran moralisoimassa mua... :-D

Patras on Kreikan Vegas!

Aamukasilta on aika ihmeellistä tulla pois pimeästä bileloukosta pitkän yön jälkeen (luonnollisesti edelleen pienessä sievässä) ja sokaistua auringonvalosta kuin vampyyri. Sitten päädyttiin kaverin pakettiauton perälle syömään kylmää kanaa - cold κοτόπουλο! Mentiin rannalle. Kello oli puoli yhdeksän aamulla. Ei siis tullutkaan oikein couchsurfattua ku valvottiin koko yö...

Päästiin Xyloon bussilla kahden aikaan iltapäivällä. Korvissa piippasi koko päivän kovan musiikin takia. Nukuttiin koko sunnuntai. Tajuttiin myös semmoinen juttu, että Marta oli jättänyt linkkuveitsensä sinne Antoniksen tyynyn alle... Oli hienoa laittaa tälle viestiä, että meiltä taisi jäädä sinne kämppään jotain...

Kiva varmaan ku vieraat piilottelee veitsiä ympäri asuntoa. Couchsurfing. Luottamus on molemminpuolista.