Taidetta! Uusia kämppiksiä!

γεια σας! Eli morjensta.

Tänään lounaalle lähdössä short-termien kanssa.

Meille on tullut neljä uutta asukasta taloon tässä viime aikoina. Ne on kaikki siis pitkäaikaisia vapaaehtoisia ja viettävät täällä puoli vuotta niinku minäkin. Puolalaiset tytöt sekä tyttö ja poika Turkista. Ne on kaikki mukavia! Oon mielissäni. 

Mutta voi sitä boraboran määrää taas ku talossa on neljä turkkilaista. Ei siihen puheensorinaan voi muuta sanoa ku tamam ("selvä"). Mutta tänään minä ja ranskalainen kilpailtiin kumpi osaa paremmin turkkia ja turkkilaiset tiukkoina tuomareina lueteltiin sanoja, joita osataan. Ja määhän voitin! Osaan laskea kuuteen, sanoa minä rakastan sinua, toivottaa hyvää huomenta ja yötä, tervehtiä ja kysyä kuulumiset, erityisen hyvin osaan monet rumat sanat... Mua on vaikea päihittää. Saa tulla kokkeileen ihan.

Mulla on nyt siis 9 kämppistä. Hulinaa on. Kokoonpano näkyy siivouslistasta.

Platform & chill.

Ja mun paras kamu Carla lähti kotiin tiistaina. Jutut jatkuu onneksi Facebookissa, mutta onhan se vähän haikeeta. Kauhia ku täällä kiintyy kaikkiin! Oon tajunnut, että vaikka en ookaan parhaita kavereita kaikkien kanssa ja kahden kämppikseni kanssa en oo juuri lainkaan samalla aaltopituudella niin silti tää on perhe. Me ollaan porukka.

Minä, Carla, Sevval ja Marta.

Läksijäisjuhlat oli hienot. Kuunneltiin Disney-lauluja eri kielillä. Käytiin myös yhdellä pienellä klubilla näyttämässä parit muuvit. Jossain vaiheessa tosin huomattiin, että oltiin hukattu yksi porukasta eikä löydetty sitä enää mistään. Siis nyt ihan oikeasti - miten on edes mahdollista hukata kaapin kokoinen ja vieläpä Super Abdullah -niminen turkkilainen postimerkin kokoiselle klubille? No se ilmeisesti on mahdollista. Seuraavana päivänä törmättiin siihen rantakadulla ja kuultiin, että se oli hukkaanmenemisensä jälkeen mennyt vain kämpälle ja todennut kämppikselleen; "Hukkasin ne kaikki". Naurettiin tää juttu ihan puhki.

Meillä oli tuossa yhtenä päivänä tutustumistuokio, jotta uudetkin tyypit pääsisivät mukaan kuvioihin.

Baris, Kader, minä ja Pacifique opastetaan Lauraa kokoamaan torni. Hävittiin tää peli aika lahjakkaasti.

Hämähäkinseitti kuumensi tunteita. Meidän joukkueella oli muka paljon helpompi seitti kuin toisilla, pah.

Noniin ja sitten tosi kivoja nimileikkejä.

Lauantaina pelattiin kaksi tuntia jalkapalloa. Oli kyllä ihan huippuhauskaa ja minä - maailman epäurheilullisin ihminen - tein jopa avausmaalin! Jalkapalloa EVS-tyyliin:

Jan ratsastaa Super-Abdullahilla Yadin katsellessa.

Tuuletuksista päätellen tehtiin vissiin maali tai jotain vastaavaa.

Ja noniin, sain sen taidetuokionikin pidettyä viimein. Ensin en ollut yhtään innoissani, mutta sitten ku pääsin vauhtiin tuokion suunnittelussa niin otin sen ihan asiakseni ja pidin huolta, että kaikki on just eikä melkeen.

Tehtiin siis tänään rennosti musiikkia kuunnellen kollaasit aiheesta EVS IS... 

Oma tekeleeni siitä mitä EVS on mulle; uusia kulttuureja, kavereita, tsipouroa.

Oon ollut aktiivinen kaikessa tämmösissä oheistoiminnoissa ja järkkäilyissä. Kävin yhdellä koululla pitämässä Suomi -esitelmänikin tuossa viime viikolla ja sekin meni tosi hyvin. Se luokka oli aivan ihana ja ne kyseli multa paljon kysymyksiä lopuksi. Nyt seuraava juttu olisi taidetuokion pitäminen mun päiväkodissa, mutta en vielä tiedä yhtään mitä sitä keksisi. Aikaa on.

Tehtiin kahden kämppiksen kanssa ex tempore -reissu läheiseen kaupunkiin nimeltä Aigio. Se saattaa näyttää nätiltä näin kuvien perusteella, mutta en parin tunnin kokemuksella suosittele. Epäilyttäviä kerjäläisiä, asunnottomia ja näykkiviä kulkukoiria ranta täynnä. Ehkä me oltiin vain huonolla alueella huonoon aikaan. Mutta vohvelikahvit oli ainakin hyvät rantakahvilassa.

Minä ja Laura.

Ja tottakai viikonlopun bileet vielä... Mitä EVS edes on ilman bileitä?

Minä, Sevval sekä Laura. Nätteinä. Paitsi toi mun hiuskuontalo elää taas omaa elämää.

Marta, Yadi, meitsi, Super Abdullah ja Sevval.

Me aloitetaan aina pöydästä jutustelulla ja peleillä ja siitä bileet leviää aina ihan käsiin.

Parvekkeella oli koko ajan menoa ja melskettä. Pitäähän niitä naapureita häiritä ihan maksimaalisen paljon.

Parvekkeella oli hirveen hauskat jutut.

Yhteiskuva parin lyhytaikaisen vapaaehtoisen kanssa eli Pusat ja ihana pikkuinen Kader.

Tsipouroystäväni Anil.

Tää kuva pääsee kuulemma johonkin Orfeaksen nettisivulle. Edustus on siis ihan täydellinen.

Nää bailut oli perjantaina ja meidän piti lauantaina mennä patikoimaan vuorelle. Mutta seuraavana aamuna motivaatio oli porukalta vähän hukassa. Katsotaan uudestaan seuraavana viikonloppuna.

...EVS onkin EPS - European Party Service.