On ollut lämpönen ilma. +28 astetta niin tarkenee ihan hyvin.
Iltasella sitten vähän vilpoisempi, mutta edelleen sortsikelit. Takilla ei tee mitään. Hyvin kelpaa istuskella rantakuppiloiden ulkopöydissä iltamyöhällä.
Oon nauttinut mun olosta täällä ihan kympillä. Oon ottanut vähän rusketustakin. Mutta oikeesti oon kyllä tosi valkoinen ottaen huomioon sen, että oon ollut täällä jo puoli vuotta. Eilen istuttiinkin sattumalta värijärjestyksessä saksalaisen ja turkkilaisen kämppikseni kanssa valkoisesta tummimpaan ruskeaan. Ne on molemmat tulleet mua kuukausia myöhemmin tänne ja olin silti kaikista valkoisin. Ei vaan väri tartu vaikka miten loikoo! :D
Parasta just nyt: sain vaihdettua mun lentoliput. Tuun Suomeen keskiviikkona 22.6.! Ennen sitä ehtii vielä lekotella rannalla, hengailla kavereiden kanssa ja juoda monet frappet, maitoa kiitos ja sokeria medium sweet, thank you.
Ζωάρα! kuten meidän kreikkalaiset kamut sanoo kun elämä on suloista. Ζωάρα! kun syödään paistettua patonkia tsatsikin kanssa. Ζωάρα! ku koko poppoo on koolla ja kaikilla on hauskaa. Ζωάρα! ku istutaan naapurikylä Sykian tavernassa koko porukalla.
Engin, Enginin mentori Marina, lyhkäreiden kreikanope Mairi, Maria, lyhkäri Chloe, Sarah, lyhkäri Marine, Georgia. Edessä Marinos, Laura, minä, Marta ja lyhkäri Baptiste, joka asui tämän kuun meidän kämpässä. |
Päivät kuluu Xylossa rennosti. Aika menee tosi nopeaa. EVS-logiikalla yksi kuukausikin on vain neljä kertaa yksi viikko - eli ei yhtään mitään! Jestas, lähtisin jo viikon kuluttua kotiin, jos olisin mennyt alkuperäisen suunnitelman mukana. Mulle jo lähetettiin toimistolta Youth Pass, joka mun pitää täyttää. Näyttänee hyvältä CV:ssä. Mutta äh, enkö vaan vois asua täällä aina? Elämä on niin helppoa ja nättiä ku tekee EVS:n. Jos joku miettii, että kannattaako tehdä EVS niin vastaus on KYLLÄ! Suosittelen EVS:ää kaikille.
Nätti iltataivas Sykiassa. |
Riitoja meillä on lähinnä siivouksesta ja lupausten pitämisestä. Tottakai joskus tulee kärhämää kun on niin paljon porukkaa ja jos sovitaan jotain niin joku aina peruu tai myöhästelee. Mutta semmosta se on.
Minä ja Sarah tyylikkäissä hatuissa lyhkäreiden kämpällä. |
Ranskalaisia lyhkäreitä. |
Ja tanssilattialla soi tietenkin tika taka tika tak! Pita pita pitattaa! Feta feta fetattaa!
Saatiin muuten uusi kämppis! Oltiin odotettu kauan uutta espanjalaista jätkää tänne, mutta se peruikin tulonsa. Onneksi talossa oli kuitenkin tilaa, koska uusi vapaaehtoinen nimeltä Kostas muutti tänne tänä viikonloppuna.
Kostas on vähän laiska ja flegmaattinen, mutta kyllä me siitä kuitenkin tykätään. Turkkilaiset löysi nallen roskiksesta. Tervetuloa taloon, Kostas. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti