Kaikenlaista tekemistä

Siitä tiedät, että oot EVS-seniori ku taulu sun sängyn yläpuolella on täyttynyt kaikesta krääsästä. Ku tulin tänne joulukuussa niin tuossa taulussa oli vain kolme lappua, jotka mun entinen huonekaveri oli kirjoittanut tervehdykseksi. Niissä luki suomeksi Hei Sara, Hyvää huomenta ja Hyvää yötä. Samat puolaksi ja kreikaksi. Mulla on edelleen ne laput tuossa, mutta niiden teksti on haalistunut. On toukokuu.

On toukokuu: ja kreikka ei vieläkään luonnistu. :-D Kreikka on mulle kuin matikkaa eli pitää aina pähkäillä hirveesti yksinkertaisiakin juttuja. Osaan vain päiväkotisanastoa. On kyllä pitänyt olla niin luova noitten lasten kanssa töissä ku oon yrittänyt kommunikoida jotenkin. Niin paljo tekee mieli sanoa, mutta sanoja ei ole.

Viime tunnin kreikan läksyjä. Aiheena myöntävä ja kieltävä vastaus eri kysymyksiin.

Aika juoksee. Oli meidän saksalaisen kämppiksen Janin aika lähteä kotiin jokin aika sitten. Meidän kämpän jätkillä ei pysyneet paidat taaskaan ollenkaan päällä tanssilattialla ja se jos mikä on merkki eeppisistä bileistä. Meidän bileet on aina eeppisiä, mutta ku poikain paitojen napit repsottaa nii se on aina vähän astetta villimpää ja vähän voi olla pää pipi seuraavana päivänä. Jan kurkkasi mun ja Martan huoneeseen ku se oli lähdössä aamulla ja totesi vaan että herranjestas te ootte kuolleita. Juu.

Mut muutes nakitettiin kokoamaan Janille lahjaksi valokuva-albumi ja mielestäni onnistuin aika hyvin toteutuksessa. Tein tuon kannen kaupan hedelmäpussista. Oli kiva askarrella jotain tällasta pitkästä aikaa. Kannen teksti on Ed Sheeranin biisistä I see fire, jota Jan aina soitti täällä kitaralla.

"Toivon, että muistat minut."

Kaikki kirjoittivat myös oman viestinsä Janille ja itse kirjoitin hyvästiksi näin:

Ja nyt kun Jan on lähtenyt... mä lähden seuraavana! Mulla on alle neljä viikkoa jäljellä täällä. Hullua.

Haikeat fiilikset on jo nyt. Musta tuntuu, että mun läksijäisistä tulee yhet hemmetin hautajaiset, koska tuun todennäköisesti vaan itkemään koko illan. Oon aina niin emotionaalinen ku pitää sanoa hyvästejä kavereille. Ei tää paikka varsinaisesti oo mulle mitenkään erityisen rakas vaan just nää ihmiset. Oon ihan hirveen kiintynyt näihin kaikkiin tyyppeihin. Tykkään mun saksalaisista, puolalaisista ja turkkilaisista. Ku asuu samassa talossa niin kiintyy ihan tolkuttomasti ku katselee monta kuukautta samoja tyyppejä; Laura, Marta, Maria, Sarah, Yady, Engin, Anil. Miten näille osaa sanoa viimesen heipan 5. päivä kesäkuuta?

Powerpuff Girls: Marta, Yady ja meitsi! Rikkoutumaton kolmikko. Forever Powerpuffs!

Meillä on ihan täydellinen kämppä. Rakastan mun kämppiksiä! En oo normaalisti halailijatyyppiä, mutta ihana halata kaikkia oikeen tiukasti aina ku palaa matkoilta kotiin. Enkä oo ikävöijätyyppiä, mutta kyllä mä ikävöin mun kämppiksiä, jos ei olla nähty muutamaan päivään. "I missed you so much" on lause, joka tässä talossa on sanottu useasti. Me ollaan perhe! Kaikki välittää kaikista. Jotenki se ku asuu samassa talossa nii on nähnyt kaikkien hyvät ja huonot puolet, ollaan itketty ja naurettu yhdessä. Se tekee porukasta tosi tiiviin.

Jos mulla on täällä riitaa jonkun kanssa niin just tän tyypin kans; Engin. Meillä on vastakkaiset mielipiteet kaikesta. Saadaan kinastelu aikaan alle aikayksikön, jos puheenaihe on tulenarka. Mutta Engin on huippu frendi, jonka kanssa on helppo puhua mistä vaan ja huumorintajukin on samanlainen. Tää tyyppi on vähän ku uusi Crazy Max, jota voi kiusata.

Parhaita kamujani täällä! Ja jos pitäis laskea kuinka monesta pulasta Engin on mut pelastanut niin ei sormet kyllä riitä laskemaan. Ja kuinka monta ongelmaa se on luonut mun elämään - siihenkään ei sormet riitä. xD Aina jos on joku ongelma niin "Engiiiiin!" - yhtenä yönä tätä tuli kiljuttua Martan kanssa ku löydettiin TORAKKA meidän huoneesta!

Lyhkäreiden kanssa biitsillä. Siinähän se päivä hurahtikin. Istuttiin auringonlaskuun asti tuolla ja nähtiin delfiinejä meressä. Se oli niin kaunista! En mä joka päivä delfiinejä näe.

Parin viikon takaisten lyhkäreiden läksijäisten kuvasatoa. Saatiin turkkilaista ruokaa ja tanssittiin hassuissa hatuissa napatanssia. :D

Keskellä paras huonekamu ikinä eli Marta ja minä. Huhtikuun lyhkärit turkkilainen Ebru ja ranskalainen Maixent.

Tehtiin rannalle nuotio eilen. Oli niin lämmin ilta! Oikein sellainen painostavan lämmin ku ilma ei liiku ollenkaan. Ja selfietikun käyttö osoittautui hankalaksi.

Ja on ollu kivat säät. Joka päivä lähemmäs kolmeakymppiä. Meidän katolla kelpaa lekotella töiden jälkeen.

Mun ja Lauran terveellinen ruokavalio.

Engin...