Lentokentällä tapasin mun entisen EVS-kämppiksen Carlan, joka on ihan huippu tyyppi! Paras likka. Yritettiin käyttäytyä niinku normaalit ihmiset, mutta hajoiltiin vaan koko aika ihan täysillä meidän jutuille ja oltiin niin innoissamme tästä eeppisestä jälleennäkemisestä, että ei pystytty hillitsemään kyllä yhtään. Ja mulle Berliini on ollut jo vuosia sellainen paikka, jossa oon halunnut käydä. *gentle screaming*
Yritettiin ottaa hienoja kuvia valokuva-automaatissa, mutta failattiin niin hyvin toi eka ylivaloittunut setti. Naurettiin ihan vedet silmissä noille kuville. Hieno kuva mun selästä toi eka. Nailed it.
Perjantai-iltana mentiin tietenkin nauttimaan saksalaisesta oluesta, ja täytyy myöntää, että vaikka musta olut on ajanhukkaa muiden mainioiden juomien rinnalla, niin aito saksalainen olut on kyllä ihan juomakelpoista. Siinä missä mulla meni puolitoista tuntia yhden tuopin juomiseen (olinpa taas kreikkalainen) niin saksalainen Carla sain omansa viimeistellyksi viidessätoista minuutissa. Tyypillistä.
Juteltiin EVS-talon tapahtumista. Se on ihan ku Big Brother -talo. Voi sitä juorujen määrää. Mitä kaikkea voikaan tapahtua kun samassa kämpässä asuu monta eri kulttuureista tulevaa nuorta. Sanotaanko näin, että lähes kuuden kuukauden jälkeen en ylläty enää mistään mitä näen tai kuulen tässä talossa. :D Kaikki on koettu.
Carlan ilmeet mun kertoessa sille talon mehukkaimpia juttuja:
Aika kului kierrellessä kaupunkia ja syödessä hyvää ruokaa.
Näin Berliinin muurin! Oon halunnut nähdä sen niin kauan. Okei, ei se oikeesti ollut edes niin vaikuttava loppujen lopuksi. Se oli... muuri. Mutta onhan sillä huikea tarina.
Rakastan Berliinissä sitä, että kaupungilla on todella synkkä historia, mutta virheistä on opittu ja haavat paikattu, ja nyt kaupunki on edistyksellinen kulttuurin ja taiteen (erityisesti katutaiteen!) kehto. Se tunnelma Berliinissä on musta jotain mieletöntä. Sanoin Carlalle, että musta Berliini on vähän kuin Euroopan New York. Musta tuntuu, että kaikki on mahdollista siellä. Berliini on cool, taiteellinen, rento. Sori Budapest, mutta Berliini on nyt makein kaupunki, jossa oon käynyt.
Käytiin holokaustin muistomerkillä.
EVS-kämppikset.
Käytiin myös kansallisgalleriassa tsiikailemassa vähän saksalaista taidetta. Istuskeltiin myös kivassa puistossa livemusiikkia kuunnellen.
Carla huomasi, että se on kalpeampi kuin suomalainen. Hahaha edes kerran elämässäni en oo se valkoisin haamu. Arvatkaa kuinka paljon saan kämpällä kuunnella läppää aina mun valkoisesta ihosta - "50 shades of white!" Mutta hah, kerrankin meitsillä ON RUSKETUS. :D Rasti seinään.
Carla näytti siisteimpiä paikkoja.
Musta graffitit on aliarvostettuja. Ne on Berliinissä tosi upeita.
(Kuvia olisi lisääkin, mutta mun kone ei nyt halua tehdä yhteistyötä niiden lisäämiseksi tähän.)
Oli ihan huippu reissu! Berliini on upea. Asun siellä vielä joskus. Lupaus. Mutta oli taas kiva palata kämpällekin. Joskus maaliskuussakin vielä tuntui siltä, että en ikinä voisi asua kauempaa ulkomailla, koska ikävä Suomeen oli niin kova, mutta nyt lentolipussa lukeva Ateena aiheuttaa heti kotoisat vibat. Kaikkeen tottuu ja ihmiset on niitä, jotka luo sen kotoisan tunnelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti