Työt

Näin lähes puolen vuoden jälkeen voisin tehdä pienen postauksen mun työstäkin tosiaan. Sitä vartenhan mä tulin tänne Kreikkaan ilmeisesti.

Rehellisesti sanottuna työ on kaikista pienimmässä roolissa EVS:ssä (ainakin täällä Kreikassa). Työ luo rutiineja päivään ja auttaa sopeutumaan kreikkalaiseen arkeen, mutta mulle itselleni (ja oikeastaan kaikille muillekin meidän kämpässä) työ on ollut se pienin siivu tätä koko projektia. Tärkeämpää on ollut ystävyyssuhteiden luominen, kielitaidon parantaminen ja eri kulttuureihin tutustuminen. Oon todennut, että kyllä me ollaan kaikki lopulta ihan samaa porukkaa - kotimaalla ei mitään väliä. Mulle on ollut siisteintä tutustua turkkilaisiin, koska niiden kulttuuri on ollut mulle kaikista eksoottisin.

Turkin borabora ei toisinaan taukoa Wapissakaan:

Mun projektijärjestö Orfeaksen päätavoitteita on vähentää rasismia eurooppalaisten nuorten välillä ja tehdä Euroopasta ymmärtäväisempi ja ystävällisempi paikka. Musta toi tavoite on niin hieno! Juuri tällaisia järjestöjä me tarvitaan musta lisää. Tutustutaan toisiimme niin ennakkoluulot vähenee. Ilman ennakkoluuloja ei ole rasismia. Ilman rasismia ei ole vihaa. Pyrkikäämme tähän.

Työnteko ei siis ole se äärimmäinen pointti täällä. Se on tärkeää, mutta ei tärkeintä. Niinkuin varmaan sivupalkistakin näkyy niin hashtageista isoimpia on BILEET ja pienimpiä TYÖ. Totta.

Päiväkodissa en ole mikään korvaamaton apu vaan lähinnä sellainen pikkuhommissa auttava vapaaehtoinen. Siivoan, autan lapsia syömään, joskus autan vaatteiden vaihtamisessa jos tarvitsee...

Naperot.<3

...mutta lähinnä mun päivät koostuu ASKARTELUSTA. Kyllä! Mä oon käyttänyt kymmeniä tunteja askarteluun. Se on mun päiväkodissa tärkeää. Toki olen hiljaa mielessäni kyseenalaistanut askartelun tärkeyttä, mutta koska opettajat tuntuu olevan niin mielissään mun "taidoista" eli räpellyksistä niin mut on nakitettu ikäänkuin koko päiväkodin taiteelliseksi johtajaksi. Oon tehnyt synttäri-, nimipäivä-, pääsiäis- ja kutsukortteja. Oon tehnyt kruunuja, maskeja, hattuja, julisteita, kukkia, lumihiutaleita, perhosia...

Synttärikortti yhdelle meidän pojista. Panostin tähän.

Musta ulkomaalainen vapaaehtoinen on myös lapsien kannalta hyvä juttu, koska lapset oppii muistakin kulttuureista ja ensimmäiset englanninsanatkin painuu mieleen. Lapset osaa sanoa kyllä, ei, haluan lisää ja mitä kuuluu englanniksi. Lisäksi oon tosi yllättynyt miten hyvin pienetkin on tajunneet, että täti ei ymmärrä mitä ne puhuu. Ne on keksineet toisia keinoja kommunikoida mun kanssa. Ne näyttää peukkua, jos teen mitä ne tarvitsikin tai jos en ymmärrä mitä ne haluaa niin ne vie mut ongelman luokse. Ja yhtenä päivänä yksi pikkutyttö halusi tietää mitä teen, mutta se hoksasi, että en varmaan ymmärrä jos se kysyy niin se vain tuli mun luo, osoitti sormella mun hommia ja nosti kulmakarvojaan kysyvästi. :D Niin oivaltavaa noin pieniltä.

Tällä hetkellä teen kevätjuhlaa varten elokuvateemaisia koristeita.

Mulla on enää TJ6 töissä (6 päivää jäljellä). Hullua! Vastahan mä 16. joulukuuta aloitin tuolla 22-vuotissynttäreitteni jälkeisenä aamuna (tosi pirteänä). Täti Tsipouro...

Tulee kyllä ikävä noita naperoita. :(