Rehellisesti sanottuna työ on kaikista pienimmässä roolissa EVS:ssä (ainakin täällä Kreikassa). Työ luo rutiineja päivään ja auttaa sopeutumaan kreikkalaiseen arkeen, mutta mulle itselleni (ja oikeastaan kaikille muillekin meidän kämpässä) työ on ollut se pienin siivu tätä koko projektia. Tärkeämpää on ollut ystävyyssuhteiden luominen, kielitaidon parantaminen ja eri kulttuureihin tutustuminen. Oon todennut, että kyllä me ollaan kaikki lopulta ihan samaa porukkaa - kotimaalla ei mitään väliä. Mulle on ollut siisteintä tutustua turkkilaisiin, koska niiden kulttuuri on ollut mulle kaikista eksoottisin.
Turkin borabora ei toisinaan taukoa Wapissakaan:
Mun projektijärjestö Orfeaksen päätavoitteita on vähentää rasismia eurooppalaisten nuorten välillä ja tehdä Euroopasta ymmärtäväisempi ja ystävällisempi paikka. Musta toi tavoite on niin hieno! Juuri tällaisia järjestöjä me tarvitaan musta lisää. Tutustutaan toisiimme niin ennakkoluulot vähenee. Ilman ennakkoluuloja ei ole rasismia. Ilman rasismia ei ole vihaa. Pyrkikäämme tähän.
Työnteko ei siis ole se äärimmäinen pointti täällä. Se on tärkeää, mutta ei tärkeintä. Niinkuin varmaan sivupalkistakin näkyy niin hashtageista isoimpia on BILEET ja pienimpiä TYÖ. Totta.
Päiväkodissa en ole mikään korvaamaton apu vaan lähinnä sellainen pikkuhommissa auttava vapaaehtoinen. Siivoan, autan lapsia syömään, joskus autan vaatteiden vaihtamisessa jos tarvitsee...
Naperot.<3 |
Synttärikortti yhdelle meidän pojista. Panostin tähän. |
Tällä hetkellä teen kevätjuhlaa varten elokuvateemaisia koristeita. |
Tulee kyllä ikävä noita naperoita. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti