Matka vuoren huipulle

Päätettiin lähteä pitämään piknik vuoren huipulle. Matkaseurueeseen kuului mun lisäksi puolalainen Marta, ranskalainen Pacifique sekä turkkilaiset Yadi ja Super Abdullah.

Tässä näkyy meidän valloitettava kohde.

Lähdettiin matkaan sunnuntaina aamulla. Ensin piti kävellä nelisen kilometriä naapurikylä Kamariin, josta lähti tie vuoren huipulle. Ajattelin jo Kamarissa, että hitto, en varmasti pysty tähän. Eniten pelkäsin auringonpistosta, koska mulla ei ollut hattua. Aurinkorasvaa laitoin aamulla kaukaa viisaana, mutta tiesin, että mun iho tulee varmaan silti palamaan. Lämpötila tuolle päivälle oli noin +20 astetta, mutta aurinko paistaa ihan eri tavalla kuumasti kuin Suomessa.

Ensimmäinen tauko pidettiin vuoren juurella ja toinen noin tunnin kuluttua kun oltiin jo päästy kipuamaan hieman.

Evästä.

Kamarissa meidän seuraan liittyi kulkukoira, joka iloisesti lähti näyttämään meille tietä vuoren huipulle. :D Se kulki meidän edellä ja jäi aina odottelemaan viimeisiä. Voi parka ku se sai kerrankin ystäviä...

Vähän alkaa jo kivat maisemat erottua.

Super Abdullah ja meidän matkaopas.

Piti tsekata miten punainen mun naama on. Aurinko paistoi koko ajan naamaan kun käveltiin.

Marta ja Yadi pitää taukoa kun odotellaan että pojat saa raahattua itsensä seurueen hänniltä meidän luokse.

Viimeinkin varjoa! Todellakin oiva taukopaikka.

Ja huipulla! Matka kesti noin neljä tuntia.

Vuoren huipulla oli toinenkin vaelteleva koira, joka yritti ystävystyä meidän kanssa.

Siellä siintää Xylokastro.

Meidän opaskoira ei tykännyt vuoren päällä olleesta piskistä. Miksi ei vaan voi olla kaikkien kaveri?

Ja sitten sitä ruokaa! Ah oli ihana istua alas ja syödä.

Meidän oli ihan pakko Martan ja Yadin kanssa ottaa meidän tehotyttökuva. Powerpuff girls! Vuorelle kipuaminen ei ole mikään ongelma meille!

Kotimatka oli pelkkää alamäkeä eli se kävikin hieman helpommin kuin vuorelle kipuaminen. Aika kului luetellessa sanoja. Sanottiin aina jokin sana enkuksi ja kaikki sanoi sitten sen sanan omalla äidinkielellään ja spekuloitiin aina kenellä oli hassuin tai oudoin sana. Laulettiin myös omilla kielillämme. Lauloin Kaijaa Koon Seinäruusua.

Koko päivälle kilometrejä tuli reilut kaksikymmentä. Hyvin jaksaa! Tässä tehotytöt ja enää muutama kilometri kotiin ku Xylokastron kyltti jo tuli vastaan.

Ja ootellaan taas poikia... Valivalivali ei jaksa, jalat kipeenä, oottakaa nyt vähän... Hahhah!

Kotona se oli sit vaan pita, suihku ja nukkumaan. Ihan loistava reissu kyllä kaikinpuolin, vaikka mun jalat on edelleen kipeinä tästä. Erityisesti vasen polvi on ihan hajalla enkä pysty kävelemään linkkaamatta. No oottelen jos se tästä paranisi itsestään. Maisemat vuoren päältä oli kyllä kivun, tuskan ja hien arvoisia! Hieno saavutus. Me pystyttiin siihen!