~ There are two kinds of people - Greeks, and everyone else who wish they were Greek. ~

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Καλό μήνα!

TIKA TAKA TIKA TAK!

Yleensä kreikkalaiset laulut on varsinaisia party killereitä, mutta jotkin niistä on todella eeppisiä ja nostaa tunnelman kattoon. Juuri tää biisi on kyllä meidän virallinen EVS Xylokastro -tunnari. Mutta ku tää alkaa soimaan niin porukka alkaa pakonomaisesti tanssia noloja kreikkalaisia tansseja... Not in public.


Laiska päivä. Meidän piti mennä Powerpuff Girlsien eli Yadin ja Martan kanssa Ateenaan, mutta ei jaksettu ja sit päätettiin mennä vaan Kiatoon, mutta ei edelleenkään saada peppujamme ylös. Mentiin vain leipomoon hakemaan naposteltavaa. Jos sitä olis sitten vaan kotona tämän päivän. Mun polvi on edelleen (!) kipeänä vuorikiipeilystä, joten ehkä on ihan hyväkin ottaa lepiä.


Meillä oli tosi rankkaa tossa viime viikolla. Nettiyhteys katosi kämpältä. Meidän piti olla ilman nettiä kaksi päivää. Kuvitelkaa. Meidän piti oikeasti istua olkkarissa juttelemassa ja pelaamassa pelejä keskenämme ku ei päästy Facebookiin ja Instagramiin. Se nyt ei vielä oo mitään, että kerran me ei saatu mistään ruokaa eikä vessapaperia, koska kaupat oli kiinni monta päivää, mutta että nettiyhteys puuttuu! Kärsimystä.


Ja oon ollut taas sairaana. Jatkuvasti! Taas on silmätulehdus (tällä kertaa oikeasti kipeä sellainen), kurkku kipeä ja yskittää. Menin silti töihin torstaina, mutta mulle sanottiin, että mee kotiin ja parantele ittes. No joo, mutta jos olisin pois töistä aina ku oon sairaana, niin olisin varmaan enemmän kotona ku töissä... Ärsyttää tämmönen ja ku en tiiä mistä tää johtuu, että me kaikki ollaan täällä koko ajan flunssassa ja kuumeessa. No ei voi mitään.

Juuri torstaina meillä oli päiväkodissa juhlapäivä "tsiknopempti", jolloin lapset pukeutui naamiaisasuihin ja meillä olisi ollut jotain hirveen hyvää ruokaakin, mutta sairaana missasin tämän sitten. Tsiknopemptinä kreikkalaiset grillaa hirmuiset määrät lihaa ja koko Xylokastro olikin ihan savuinen torstaina. Sitä lihan määrää! Meidän vakkaripubin eli Spitakin omistajat kutsui meidät syömään grilliruokaa ja mehän mentiin, koska me ei sanota ei ilmaiselle ruualle. Syötiin makkaraa, kanaa ja vuohenpoikasta. Mun kasvissyönti ei oo enää ihan yhtä vahvana kuin ennen tänne tuloani.


Tervetuloa maaliskuu! Maaliskuun ensimmäisenä päivänä kreikkalaiset sanoo kalomina Καλό μήνα! (hyvän kuukauden toivotus) ja laittaa ranteeseensa punavalkoisen koristeen. Päiväkodissa sain myös tällaisen ranteeseeni.

Helmikuun lyhytaikaiset vapaaehtoiset lähtivät ja uutta tuli tilalle. Vähän kyllä jää ikävä Super Abdullahia ja Pacifiqueta, joiden jutuille sai nauraa aina vedet silmissä. Yhtenä päivänä oli tylsää nii haettiin vaan kaffea ja mentiin kämpän katolle hengailemaan meidän vuorikiipeilyporukalla. Juteltiin iltaan asti ja jutut ja vitsit ei vaan tuntunu loppuvan. Oli kyllä harvinaisen sekalainen porukka, mutta siitäkin huolimatta erittäin dynaaminen. Good people!


Oon tullut joka kuussa hirveen hyvin juttuun short-termien kanssa ja vaikuttaa siltä, että maaliskuu jatkaa samaa linjaa. Tosin huomaan jo oman "vanhenemiseni" vapaaehtoisena. Ku kuultiin viikolla, että uudet lyhytaikaiset vapaaehtoiset oli saapuneet niin meidän helmikuussa tulleet uudet kämppikset olivat heti ihan intona menossa vastaanottamaan niitä, ja mua pyydettiin mukaan, mutta minä seniori olin vaan silleen; "Muistan kun olin teidän iässänne..." Kyllähän nuo lyhkärit jo tietää. Niihin ehtii tutustua ihan hyvin kuukauden aikana eli otetaan ihan siga siga.

Mua kyllä vähän ärsyttää tosin se, että Orfeas ottaa tänne lyhytaikaiseksi porukkaa, joka ei oikeasti puhu sanaakaan englantia. Nytkin meillä on iso jengi mukavan oloisia ranskalaisia tyttöjä, mutta me ei voida puhua niiden kanssa, koska yhteistä kieltä ei ole! Ainoastaan yksi niistä puhuu englantia, ja sen pitää tulkata kaikki mitä me halutaan sanoa. Onko tää oikeesti hyvä ja kansainvälinen kokemus kenellekään? Musta pitäisi vaatia edes pientä englannin taitoa edellytykseksi tänne pääsemiselle. Miten voi edes olettaa, että tästä kokemuksesta saa mitään irti, jos ei voi puhua sanaakaan kenenkään kanssa? Joka kuukausi sama juttu...

Kader ja minä eilen.

Maanantaina lähtevä lyhytaikainen vapaaehtoinen Kader aina huolehtii siitä, että se ei muka osaa puhua englantia tarpeeksi hyvin, mutta osaahan se! Sanoin sille, että ekana päivänä kysyin siltä, että osaako se puhua englantia ja se vastasi mulle silloin turkiksi, mutta nyt sen kanssa voi puhua ihan niinkuin muidenkin kanssa.


Musta on aina niin siistiä nähdä miten nopeasti uutta kieltä voi oppia parissakin viikossa kun vaan yrittää ja osallistuu. Hahah tulee mieleen tammikuun Crazy Max, joka kyseli jatkuvasti sanoja ja oppi hirmuisen hyvin englantia, vaikka naureskeltiinkin sen luomille lauseille aluksi. It is possible!



Ja huomenna mulle tulee täyteen kolme kuukautta täällä - eli puolet mun projektista! Viikot vierii. Mulle on tullut kyllä yllättäen vähän koti-ikävä! Se alkoi siitä kun puhuttiin yhtenä päivänä koti-ikävästä ja tajusin yhtäkkiä, että kaipaan tosi paljon Suomea, jos sitä asiaa alkaa tosissaan ajattelemaan. Ehkä se johtuu siitä, että Kreikka on niin erilainen maa ja oon ollut täällä jo kauan. Aiemmin mun matkoilla en oo antanut yhtäkään kaihoisaa ajatusta Suomelle.

Nyt kaipaan sitä pelkkää tunnelmaa mikä Suomessa on. Ei sitä voi sanoilla edes selittää. Ku katson jotain kavereiden ottamia talvisia kuvia niin tulee ihan haikea olo. Kuunneltiin yhtenä päivänä Nightwishin Sleeping Sunia ja meinasin ihan alkaa herkistelemään niille maisemille, jotka musiikkivideossa näkyy. Suomen metsä ja järvet. Koti on aina koti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti