~ There are two kinds of people - Greeks, and everyone else who wish they were Greek. ~

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Laiska lauantai

Lauantai. Kaikki menee pieleen.

Okei siis no mitä tässä nyt on meneillään... Tänään suurin osa mun kämppiksistä lähti Patrakseen karnevaaleihin, mutta karnevaalikulkue on vasta huomenna, joten ajattelin itse mennä sinne vasta huomenaamulla. Ilman hostellia ei tee mieli lähteä vesisateeseen. Sovin meneväni sinne ranskalaisten tyttöjen kanssa huomenna - mutta nämä olivatkin menneet multa kyselemättä jo tänään sinne! Mulle tuli vain viesti ku ne oli saapuneet Patrakseen "missä olet?" - no ihan Xylossa olen! Kevyt väärinymmärrys.

Noh, suunnitelma B: meen huomenaamulla Patrakseen joko yksin, parin kämpälle jääneen kämppikseni kanssa tai sit jätän menemättä ja katson mitä naapurikylä Kamarissa tapahtuu. Ilmeisesti sielläkin on jotain karnevaalikulkuetta tai vastaavaa. Mutta harmittaa, jos nyt missaan Patraksen karnevaalin, koska se on yksi Euroopan suurimmista!


Ja ulkona sataa tosiaan, joten en oo tehnyt oikein mitään tänään. Piirsin taulukon ja kirjoitin säännöt The No Bora Bora -haasteeseen, joka aloitetaan ensi viikolla. Tässä haasteessa siis merkitään aina miinus sille, joka boraboraa eli puhuu käyttäen jotain muuta kieltä kuin englantia. Eniten miinuksia kuun loppuun mennessä saanut häviää ja joutuu kärsimään jonkin rangaistuksen - vähiten miinuksia saanut taas palkitaan. Syön kyllä hattuni ja hanskani, jos häviäjä ei ole joku turkkilaisista! Turkit on jees, mutta turkinkieli alkaa olemaan mulle yksi kirosana. Niistä on ollut kyllä hullun hauskaa ku ne koulutti mut sanomaan Edirnen laiskalla ja leveällä murteella mitä kuuluu. Onnistuin sitten yhtenä päivänä osaamiani turkin sanoja yhdistellen kysymään miten menee, perunasalaatti? ja tästähän riemu repesi. :-D Oon usein vierailevana tähtenä turkkilaisten skypepuheluissa ku ne haluaa esitellä miten ne on kouluttaneet mut.


Eilen meillä oli päiväkodissa karnevaalibileet! Pukeuduin tiikeriksi.


Lapset tanssivat onnellisina melkein kaksi tuntia ja reivasin myös itse antaumuksella niiden kanssa. Lapsena tuo olisi ollut mun elämän paras päivä. Saisi pukeutua prinsessaksi, syödä aamupalaksi sipsejä ja keksejä ja sitten tanssia ja leikkiä hieno kasvomaalaus naamassa. Voi sitä riemun määrää!











Oli hauska päivä! Mutta heti ku lapset oli haettu koteihinsa niin me alettiin ottamaan karnevaalikoristeita pois! Ai että siinäkö se sitten oli? Kuinka monta tuntia mä käytin oikeasti siihen kaikkeen askarteluun?! :-D Voi näitä kreikkalaisia ja niiden askarteluintoa. Olisihan ne koristeet nyt voinu hetkeksi jättää seinille... Se yksi ainoa asia, jossa siga siga olisi erittäin sallittua niin ei. Tää asenne "okei se oli siinä sit, paluu arkeen NYT", haha! Ja missä ne kaikki mun tekemät sammakkomaskit ja prinsessakruunut ja muut härdellit edes oli? En nähnyt niitä lasten päällä yhtenäkään päivänä. Eli annettiinkohan ne suoraan lapsille kotiin vietäviksi sitten? Mutta eihän ne edes tehneet niitä itse...

Tiikeri-meitsi ja mun kämppis Engin.

Kävelin kotiin tiikerinä häntä heiluen. Ihan no shame. Naurattaa vaan ku mietitään miten kreikkalaiset päivittelee ku ne näkee meitä ulkomaalaisia juoksentelemassa kylillä oudon näköisinä. "Ahh xenos, xenos..."


Kun viimeinkin saat turkkilaiset nyrkin ja hellan väliin...


Meillä oli siis yhtenä iltana turkkilaisen ja ranskalaisen ruoan taistelu. Joukkueet ottivat haasteen tosissaan ja me muut saatiin toimia tuomareina. Syöminen me ainakin osataan.


Turkkilaiset iskivät ensin makoisalla pilavilla ja karniyarikilla suoraan ranskalaiset kanveesiin. Tähän oli vielä ekstrana turkkilainen versio tsatsikista, joka oli kreikkalaista tsatsikia juoksevampaa.


Ranskalaiset iskivät tonnikala-tomaatti-piiraalla, joka sai turkkilaiset kalpenemaan.


Piiraan seuraksi oli salaattia, jonka maku oli jotenkin erittäin suomalainen, mutta en saanut päähäni mitä maku muistutti.


Ja omenapiirakkaa. Erittäin hyväisää.


Ei vielä tiedetä kumpi joukkue voitti, mutta jouduin äänestämään Turkkia sosiaalisen paineen ja uhkailun vuoksi. Ja tosiaan kuolaan edelleen joulukuussa Edirnessä syömiäni ruokia... Turkkilainen ruoka on vaan musta parasta, jota oon maistanut tähän mennessä!

Loppuun vielä yksi taiteellinen kuva viime sunnuntailta ku hengailtiin rannalla. Porukka siistissä rivissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti