Couchsurfing in Patras!

Oh hi there.

Tänään oli lyhyt työpäivä ku tänään kreikkalaiset juhlii taas jotain. Jotain turkkilaisten voittamista vuonna nakki tai Turkin vallan alta pääsemistä... Kuten huomaatte niin en niin kovasti jaksa kiinnostua historiasta (ehkä pitäisi) ja juhlapäivien merkityksestä.

Mutta meidän lapset oli söpöinä tänään tämän juhlapäivän vuoksi.

Viime viikonloppuna käytiin Rizassa (15 minuuttia Xylosta vuorille) tavernassa koko konkkaronkka. Syötiin ihan täydellistä ruokaa, jota vaan lapattiin lisää ja lisää meidän pöytään. Juteltiin maailmasta. Aivan huikea ilta!

Sitten eilen kävin myös ravintolassa yhden englanninopettajapariskunnan kanssa. Tutustuin siis yhteen opettajaan siellä koulussa, jossa kävin pitämässä Suomi-esitelmiäni. Tämä opehan oli sitten ihan mielissään mun englannintaidoista ja siitä miten sen oppilaat oli ihan haltioissaan musta, joten se pyysi mut syömään kolmistaan sen miehen kanssa. Ku menin englanninkoululle (se on siis yksityinen koulu) niin tutut 12-vuotiaat oppilaat tuli heti kyselemään mitä mulle kuuluu. Ihania! Miten kaikki onkin niin ihania...

Mentiin Kiaton legendaariseen tavernaan nimeltä Ellas (tuleville Kiaton matkailijoille hoks, hoks!) ja tilattiin hyvää ruokaa. Puhuttiin niin avartavia keskusteluja keskiyöhön asti...

Eiliset tällingit.

Tajusin eilen, että suomalainen työrytmi ei oo se ainoa oikea eikä työ todellakaan ole elämän tärkein asia. Ei ihmekään, että suomalainen yhteiskunta on niin apaattinen, masentunut ja passiivinen ku elämässä tärkein asia on vain työ, työ, työ. Me tehdään 40 vuotta elämästämme jotain samaa hommaa maanantaista perjantaihin niin kovaa tahtia, että vapaa-ajalla ollaan vaan väsyneitä. Ja kaikki oottaa aina sitä viikonloppua, että pääsee tinttaamaan tai vaan makaamaan tekemättä mitään. Puurretaan kovaa elämän eteen jota ei jakseta elää. Sitten huomataan, että ollaan jo vanhoja eikä olla koskaan oikeesti tehty sitä mitä haluttiin eikä nautittu vapaa-ajasta. Sanoin ääneen, että tajusin oikeasti vasta nyt, että suomalainen tapa elää ja tehdä kovasti töitä ei oo se oikea eikä ainoa tapa. Otettais mallia kreikkalaisilta. Elämässä tärkeintä on ystävät, perhe ja elämästä nauttiminen.

Mitä enemmän matkustan niin sitä enemmän tajuan mitä haluan ja mitä en.

Ja sitten viime viikonlopun eeppisin temppu...

Suomi ja Puola.

Minä ja puolalainen kämppikseni Marta päätettiin viime lauantaina vähän repäistä. Lähdettiin Patrakseen. Ei varattu hostellia, ei suunniteltu mitään, käveltiin vain maantielle ja liftattiin kyseiseen kaupunkiin ihan tuosta vain. Homman pointtina oli viimeinkin saada uusia kavereita ja tutustua kreikkalaisiin - ollaan nimittäin tutustuttu kaikkiin muun maalaisiin paitsi tämän maan ihmisiin.

Patrakseen saavuttuamme kierreltiin hieman tuota nättiä kaupunkia ja istuttiin kahvilaan pohtimaan sotasuunnitelmaamme.

Ongelma numero yksi oli se, että missä yövytään. Kirjoitin FB:ssä Patraksen couchsurfingin (couchsurfing = tuntematon ihminen antaa yöpaikan kotoaan ilmaiseksi) sivulle kyselyn mahdollisesta yöpaikasta keskustassa. Antonis-niminen tyyppi laittoi meille viestiä ja otettiin se tarjous vastaan.

Nakattiin tavarat kämpälle. Marta piilotti meidän kämppiksen vitsillä antaman linkkuveitsen tyynynsä alle, koska ei tahtonut ottaa sitä mukaansa yöelämään eikä jättää lojumaan. Linkkuveitset - ihan normitarvikkeita Patraksen yöhön. Sitten lähdettiin perehtymään tähän kaupunkiin. Meidän seuraan liittyi Antoniksen kaverit Giorgos ja Kristos, ja nämäkin oli ihan loistavia tyyppejä.

Ensin mentiin Aquarella -nimiseen pubiin, josta maailmaamullistavien keskustelujen ja parin viinilasillisen jälkeen siirryttiin sitten yökerhoon nimeltä Mods. Loppu on historiaa. En valehtele ku sanon, että toi ilta oli paras ikinä, ikinä, IKINÄ! Tanssittiin aamukahdeksaan asti!

Giorgos, Marta, Kristos, minä ja Antonis.

Okei no musta tuollaiset klubien sisällä olevat kuvaajat pitäisi olla lailla kiellettyjä, vaikka ei nää kuvat onneksi niin kamalia olleetkaan. Ja nämä bilekuvat nähtyään Georgia oli taas kerran moralisoimassa mua... :-D

Patras on Kreikan Vegas!

Aamukasilta on aika ihmeellistä tulla pois pimeästä bileloukosta pitkän yön jälkeen (luonnollisesti edelleen pienessä sievässä) ja sokaistua auringonvalosta kuin vampyyri. Sitten päädyttiin kaverin pakettiauton perälle syömään kylmää kanaa - cold κοτόπουλο! Mentiin rannalle. Kello oli puoli yhdeksän aamulla. Ei siis tullutkaan oikein couchsurfattua ku valvottiin koko yö...

Päästiin Xyloon bussilla kahden aikaan iltapäivällä. Korvissa piippasi koko päivän kovan musiikin takia. Nukuttiin koko sunnuntai. Tajuttiin myös semmoinen juttu, että Marta oli jättänyt linkkuveitsensä sinne Antoniksen tyynyn alle... Oli hienoa laittaa tälle viestiä, että meiltä taisi jäädä sinne kämppään jotain...

Kiva varmaan ku vieraat piilottelee veitsiä ympäri asuntoa. Couchsurfing. Luottamus on molemminpuolista.