Kaikenlaista!

Sekalainen postaus.

Hyvää naistenpäivää!

Herrasmiehet Jan ja Engin teki meidän kämpän naisille kakun, joka oli luonnollisesti pelkkää suklaata. Oli kyllä ihan todella hyvää. Syötiin kaikki kaksi palaa. Sokeriähky. Ällöttää vieläkin ku oli niin hyvää.

Sain myös valokuvia perjantaiselta koulukäynniltäni. Kävin siis pitämässä Suomi-esitelmäni toistamiseen samalla koululla, mutta eri luokalle. OPPILAAT olivat oikein pyytäneet, että tuun takaisin. :-D Ja voi herranjestas miten ihania luokkia tuolla on. Mulle esitettiin innokkaita kysymyksiä Suomesta ja yksi tyttö kysyi ihanasti; "Tuutko sä vielä takaisin meidän tunnille joskus?" Mikä näitä kreikkalaisia lapsia vaivaa ku ne poikkeuksetta on niin ihania, tottelevaisia ja aktiivisia! Mun päiväkodin lapsetkin on maailman suloisimpia pikkuenkeleitä. Tuon kasvatuksen salaisuuden saisi vinkata Suomeenkin.

Matkasuunnitelmia.

Tyttöjen kanssa road trip Kreikan läpi sekä Berliini... En osaa päättää kummasta oon enemmän innoissani. Okei no Berliiniin ei oo vielä lippuja, mutta road trip lyötiin tänään lukkoon ku ostettiin lentoliput Ateenasta Thessalonikiin.

Tyttöjen reissu!

Kyllä, matkailu on kallista. Auton vuokraus on yli satasen per henkilö. Siihen päälle yöpymiset ja ruoka. Mutta mulle matkailu tuo aina hienoja kokemuksia ja ne on parasta mitä rahalla voi saada. Joskus niiden kokemusten ja muistojen arvo on ihan jotain muuta kuin mitä voi rahassa mitata. En halua ostaa uusia puhelimia ja laitteita ja vaatteita. Ne on mulle turhia. Rahalla saan onnea, jos sen osaa käyttää oikeisiin asioihin.

Berliinissäkin oon halunnut käydä jostain 13-vuotiaasta asti ihan palavasti. Musta tuntuu, että se mahdollisuus on NYT. Ateenasta lentää halvalla mihin vain. Tätä matkakuumeen määrää! Ehkäpä tämäkin toukokuussa...

Mun EVS-bestis Carla kutsui mut Berliiniin!

Ja eilen oli hirveen hauska päivä! Pelattiin short-termien kanssa jalkapalloa, vaikka kaikilla oli jokin vamma, joka esti täydellistä urheilusuoritusta. Mä en edelleenkään pysty kunnolla liikkumaan polveni takia, joten en päässyt juoksemaan maksimaalista nopeutta ja monella muullakin oli jalassa jokin ongelma, joka hidasti. Joten se meidän peli oli lähinnä hyvin koomista tolloilua ja mokailua. Hirveen hauskaa kyllä oli ja tein kaksi maalia!

Tosin turkkilaisten kanssa menee välillä hermo kun ne ei osaa sitä englantia puhua seurassa! Se on borabora-kielto ihan just. Ihan sama vaikka pelattaisiin vain jalkapalloa, mutta kyllä mä silti haluan ymmärtää mitä ne huutaa toisilleen. Mulle on okei kaikki lyhyet keskustelut vieraalla kielellä tai vaikka jos joku ei ymmärrä enkuksi jotain niin silloin on okei selittää nopeasti omalla äidinkielellä... mutta ku nuo puhuu välillä koko ajan vain turkkia! Eilenkin meillä oli viisi turkkilaista pelaamassa. Voitte arvata mikä oli puhutuin kieli kentällä.

Ja vaikka oon sanonut monesti kiltisti, että on paljo kivempi jos puhutaan porukassa enkkua niin silti ne aina palaa takaisin siihen omaan kieleensä... Ja koska oon useimmiten ainoa ei-turkkilainen porukassa niin mulle tulee passiivinen olo kun en tajua keskustelusta mitään. Jos kysyn, että mitä te puhutte niin sitten ne on just selittämässä jotain tarinaa, joka saattaisi muakin kiinnostaa - joten miksi sitä ei millään voi kertoa englanniksi! Kaikki turkit on mun hyviä kavereita, mutta kun ne ei vain voi ymmärtää, että kieli on ENGLISH kun porukassa on muitakin. No ehkä ne oppii, jos keksin jonkin rangaistussysteemin (mulla on luova olo tämän suhteen)...

Päiväkodissakin oli eilen hyvä meininki ja ku tulin kotiin niin mun huonekaveri kysyi, että olinko laittanut mun sisätossut kuivumaan meidän parvekkeelle. Vastasin pahaa-aavistelevana kyllä... Huonekaveri sanoi sitten, että löysi tänä aamuna ainoastaan toisen niistä... Eli tuuli oli vienyt toisen mukanaan! Miten mulle aina käy jotain kun pyykkään? (Kuten vesivahinko tammikuussa...)

No hetken hekoteltuani omaa tuuriani painuin kadulle etsimään mun suosikkitossujen paria. Tutkin tarkasti meidän kämpän ympäristöä ja tsekkasin jopa parvekkeen alla olevan puun oksat, mutta en löytänyt. Anil tuli sitten etsimään mun kanssa, ja koska tuuli oli kova niin tarkastettiin viereinenkin katu.

Ajateltiin, että tossu oli varmaan tippunut parvekkeen alla olleeseen auton peräkärryyn (...siihen samaan johon ranskalaiskämppiksemme kerran oksensi poikien parvekkeelta!! :D) ja tuumittiin, että tarkastetaan se sitten kun auto saapuu takaisin.

Päätin kuitenkin tehdä meidän kämpän Facebook-ryhmään tärkeän ilmoituksen.

Huomatkaa tuo tekstin motivoiva osuus eli "tsipouro". Jos tähän porukkaan saa vauhtia jollain konstilla niin se on tsipourolla. Anil ryntäsi yläkertaan parvekkeelle ja teki laskelmia tuulen suunnasta - ja löysi tossun katolta! Ei tää voi olla edes mahdollista...

Jos on vielä epäselvää kuka on tämän talon tsipourokuningas...