~ There are two kinds of people - Greeks, and everyone else who wish they were Greek. ~

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Clean Monday ja rumaa peliä borabora-haasteessa!

Maanantai oli "Clean Monday" ja se on ehkä jokin pääsiäiseen tai paastoon liittyvä juttu - en pysy enää perässä näissä näiden juhlapäivissä. Kaikki kaupat oli suljettu ja meilläkin oli vapaapäivä. Jotain karkelointia piti olla keskustassa, mutta ei siellä ollutkaan mitään, koska satoi. Siis tarkennan; satoi ripottelemalla eikä tosiaan kaatamalla. Sade - kreikkalaisten pahin vihollinen. Myös Patraksen karnevaalikulkueen aikana alkoi satamaan ja se oli varmasti pahinta mitä ikinä saattaa kreikkalaisille tapahtua. Myös tuuli on sateen ohella kreikkalaisten akilleen kantapää. Voiko olla mitään lamauttavampaa kuin hieman viileä sää? 

Pelleilyä kakkoskämpällä maanantaina.
Yhtenä aamuna tullessani töihin mulle päiviteltiin miten jäätävän kylmä aamu oli mittarin näyttäessä vain +14 astetta. Samaan aikaan Iltalehden sivulla revitellään sillä miten kevät tulee kun mittari näyttää jo hurjaa +10 astetta joissain puolilla Suomea! On se niin erilaista täällä. :-D Musta se on jotenkin niin söpöä ku joidenkin mielestä +14 on kylmä...


Maanantai-iltana sitten juhlittiin meidän saksalaisen kämppiksen Janin kaksikymppisiä. Jan tykkää syödä niin sille tehtiin sitten ihan valtava hampurilainen, jonka se sai kuin saikin viimeisteltyä pienellä avustuksella. Lisäksi annetiin hieno kortti, jossa oli onnitteluja sen lempisanoilla, joita se aina käyttää... kirjoitin myös oman onnitteluni sen suosikilla "suomen" sanalla; öökölöökölaijaa! Sopii joka tilanteeseen.



Pikkutunneille kestäneet bileet yltyivät siihen pisteeseen, että kaikki jätkät tanssivat ilman paitaa. Lopuksi aamukuudelta jäljellä oli vain minä, Sevval ja Marta ja päätettiin laulaa - huutaa - Youtubesta löytyviä karaoke-kappaleita kaikkea Justin Bieberistä herkkiin balladeihin. Huudettiin niin kovaa kuin pystyttiin. Titanicin biisi oli aika jees; seisottiin portailla Jack ja Rose -tyyliin kolmestaan ja laitettiin huone pimeäksi äärimmäisen tunnelmoinnin maksimoimiseksi. "Taisitte vähän laulaa karaokea tuossa aamulla?" Joo vähän. Parhaat ideat tulee aamukuudelta.





Minä ja Yadi.







Paras kaffejuoruilukaverini ja henkilökohtainen saksanopettajani Laura.


Jos mulle olisi sanottu vuosi sitten, että mun kaveripiirissä tulee olemaan vuoden kulutta hirveästi turkkilaisia niin olisin ihmetellyt. Mutta heräsin viime viikonloppunakin idylliseen aamuun ja keittiössä hääräsi kuusi turkkilaista, ja ajattelin, että hitto kyökki on täynnä turkkilaisia ja tätä mun elämä nykyään on. Turkkilaiset on kuitenkin poikkeuksetta jotenkin niin mun porukkaa. Ehkä me tullaan niin erilaisista maista, että vedetään toisiamme puoleemme kuin magneetit.


Irem on lyhytaikainen vapaaehtoinen ja niin lutuinen tapaus. Taustalla näkyy myös lyhytaikainen vapaaehtoinen Ugur, jonka jutuille ja tilannekomiikalle saa aina nauraa vedet silmissä (ihan kuin uusi Super Abdullah).


Tässä vain osa turkkilaiskokoelmaani. Irem, Ugur, Anil ja Yadi.


Myös The No Bora Bora -haaste on alkanut! Tuomion lista on seinällä.


Kirjoitin haasteesta ohjeet meidän Facebook-ryhmään. Tosin jälkiviisaana olisi pitänyt ehkä kirjoittaa ankarammat säännöt, koska noihan on täynnä porsaanreikiä... Porukka keksi, että ne voi kuitenkin laulaa omalla kielellään. Mutta mistä minä tiiän, että usuttaako ne laulun sekaan boraboraa? Ja entä jos boraboraa yksin? Entä jos puhuu Skypessä kämppiksensä kanssa? Mikä lopulta edes luetaan boraboraksi? Ja kirotut turkkilaiset myös lyöttäytyivät oitis tiiviiksi joukkueeksi eivätkä suostu paljastamaan toistensa mahdollista boraboraa. xD Mää oikeesti nauran jo nyt tälle touhulle... Peli on selvästi alkanut ja siitä tulee rumaa!


Ollaan jo tänään ehditty tapella tästä haasteesta ja sen säännöistä jo pariin otteeseen. Kuumimman kinastelun aiheutti tämä eilen salakuvattu video, jossa sanon YHDEN suomen sanan! Anil huomasi, että en ollut laittanut omaa nimeäni listaan ja se aikoi saada sen sinne. Itse olin jo unohtanut tässä kohdin koko haasteen ja OLETIN, että en tosiaan ole siinä edes mukana, joten en osannut olla skarppina. Luulin, että se tuli kyselemään kuulumisia ihan hyvää hyvyyttään. Mutta ei täällä voi näemmä kehenkään luottaa.



Tämä videohan lyötiin sitten kaikille kämppiksille arvioitavaksi ja niinpä enemmistön (kaikkien muiden paitsi mun) sitä aggressiivisesti vaatiessa...

Mun nimelle oli sittenkin tilaa.
... suomityttö avasi pistetilin. Puhutaanko maailman ironisimmista asioista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti