Kuvia ekalta viikolta

Eka viikko meni hämmästellessä ja opetellessa uusia tapoja sekä tutustuessa uusiin ihmisiin.

Kaffella ihanassa Spitakissa meidän kotikadulla. Ei mitenkään huono. Ajattelin ruhtinaallisesti jopa tarjota kaverilleni ja hämmästyin ku molempien kaffet ja kakut maksoi yhteensä vain vähän päälle kaksi euroa. Kyllä mulla ihan rahat täällä riittää.

Käyn välillä ravintolassa lyhytaikaisten vapaaehtoisten kanssa, jossa ne syö ilmaiseksi (järjestö kustantaa) ja minä pitkäaikaisena vapaaehtoisena puoleen hintaan. Jälkiruoaksi oli yhtenä päivänä omenoita hunajalla ja kanelilla. Joulufiilis.

Xylokastro yhtenä pilvisenä päivänä.

Tehtiin viikonloppuna huonekamuni Ninan johdolla puolalaista pierogia. Me värkättiin näitä porukalla useampi tunti ja syötiin ne 15 minuutissa. Tietenkin. Mutta oli tosi hyvää! Ne oli siis sellaisia pieniä liha- ja vihannestaskuja.

Pelattiin jalkapalloa. Mun joukkue hävisi 8-10, mutta tulipa rymyttyä. Huomenna uudestaan ja huomisen matsi on ihan äärimmäinen mestaruuskisa, koska se on monien kämppisten viimeinen ennen kotiinlähtöä.

Oon oppinut vähän turkkia, koska suurin osa mun parhaista kamuista täällä on turkkilaisia. Oon aina jossain turkkilaisjengissä täällä.

Kokkina lyhytaikaisten vapaaehtoisten luona eli läheisessä kakkoskämpässä. Oon täällä aina niinku kotonani ja fiilis on rento.

Liftasin turkkiporukkani kanssa Kiatoon shoppailemaan ja kahville (parikymmentä kilometriä Xylokastrosta) ja takaisin. Liftaaminen voi olla vaarallista yksin, mutta porukassa uskaltaa ihan tuosta vain ja se on yllättävän helppoa. Odotettiin meno- ja paluumatkoilla vain jotain 15 minuuttia tien vieressä ja saatiin kyydit.

Anil, minä ja Ecem menossa Kiatoon vanhan pariskunnan kyydillä.

Meidän kämpän kattoterassin seinä.

Kakkoskämpän terassinäkymiä.

Koditon koiruli rantakadulla.

Huomenna alkaa työt tutustumispäivän merkeissä. Ja huomenna on myös sitä jalkkista, kreikkalaisen jouluherkun leivontaa, kolmas kreikantunti ja mun synttärit. Ja mitähän vielä. Alussa oli hankalaa, mutta oon nyt varma, että pärjään!