~ There are two kinds of people - Greeks, and everyone else who wish they were Greek. ~

lauantai 5. joulukuuta 2015

Huomenna lähtö

Aletaan päästä asiaan tässä mun blogissa. Huomenna auto starttaa kohti Oulun lentokenttää kuudelta aamulla. Tervetuloa seuraamaan Saran seikkailuja ja tolloiluja. Voi jee.

No mikä ihme se EVS - European Voluntary Service on? Tässä lyhyt ja ytimekäs video aiheesta enkuksi kiinnostuneille:



Eli toi on nyt se mitä mä meen hommailemaan. Menen päiväkotiin töihin kuudeksi kuukaudeksi Xylokastron lähelle Kreikkaan.

Mutta huh...

Tässä ei oo kyse ees mistään rohkeudesta ku mua ei oo ikinä pelottanut näin paljon kuin miten paljon huominen lähtö hirvittää! Lähden sinne enemmänkin velvollisuudesta kuin rohkeudesta. Suosittelen moista kaikille muillekin vellihousuille; täytä lomakkeet ihan mihin tahansa päin maailmaa puoli vuotta ennen lähtöpäivää eikä tunnu missään. Voin sanoa, että sitten vasta kun alkaa kuumottamaan niin lähtö onkin jo niin lähellä, että enää ei voi perua! Ammattilaisen vinkki siinä.

Mua stressaa niin paljon ja burn-out on niin kovin likellä, että mut voisi vain tönäistä ja kaatuisin suorilta jaloilta maahan kuin kivi. Kopsahdus vain kuuluisi.

Kamujengini tekemä kortti mulle. Squad goals<3
Tosiaan mulla ei ole juuri yhtään lentokokemusta ja mulla on aina matkustelun välillä niin pitkä aika, että ehdin aina unohtaa miten siellä kentällä toimittiinkaan. Lisäksi tämä on ihan ensimmäinen kerta kun matkustan yksin. Sana PELOTTAVA ei kuvaa mun tunteita edes tarpeeksi tarkasti. En ees tiiä mikä pointti on mennä nukkumaan ku tiiän, että untahan en saa ku max. tunnin. :D Kaffen voimalla mennään huomenna.

Voi juma mikä hermohelvetti. Tiiän, että selviän aina, mutta en mä voi mun kropalle sanoa, että lopeta jännittäminen. Se ei ikinä tottele.

Sain kuitenkin pakattua jotenkuten. Luin ohjeita Turkish Airlinesin sivuilta ja yritin noudattaa niitä parhaani mukaan. Pitää kyllä vielä kentällä vähän kysyä kun pari asiaa jäi sumun peittoon... Kyllä lentomatkustamisesta sitten saakin tehtyä vaikeaa.


Jo se, että pääsen Kreikan maalle on multa suuri saavutus. Tuntuu utopistiselta edes ajatella niin pitkälle, että osaisin ITSE mennä lentokoneella tuonne. Oon ihan varma, että jotain muuttujia tulee. Yleensä en näin paljon aavista pahaa, mutta nyt oon hieman skeptinen mun lentolipuista, jotka sain projektijärjestö Orfeakselta. Ne ei siis oo varsinaiset liput vaan niiden avulla sai tehtyä check-inin jo netissä - ainakin puoleksi. Oon kyllä kysellyt ja mulle on sanottu, että näiden pitäisi kelvata. Jos liput (tai siis no nää paperihöskät) ei kelpaa niin jumitan Helsinkiin. Mua vähän kuumottaa. Sit sanon varmaan, että fuck this ja otan äkkilähdön Bahamalle. No eiku.

Hirveesti muistettavaa ja tehtävää. Oon perillä Xylokastrossa huomenna vasta keskiyön aikaan. Paljon aikaa menee kentillä odotteluun, koneen vaihtoon, juna- ja taksimatkaan. Ku kerran lähetään niin lähetäänpä ihan kunnolla. Otetaan tälleen ihan asiaksi. 18 tuntia matkaamista näin aluksi, passaako?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti