Käväisinpäs Budapestissa tuossa muutaman päivän näkemässä unkarilaisia kamujani. Vähän vaihtelua Kreikka-elämääni.
Hostelli löytyi ihan ongelmitta Oktogonin aukiolta bussi- ja metromatkan päätteeksi.
Otin tunnin power-päiväunet ja sovin tärskyt kamujeni Soman ja Mariettan kanssa. Tässä kohtaa aloin huomata kreikkalaistuneeni huomattavasti kun pääsin vertaamaan uutta elämäntyyliäni kamuihini.
"Sovittiin puhelimessa Saran kanssa, että nähdään 40 minuutin päästä ja tämäkin oli musta vähän liian pitkä aika. Soitin sille 50 minuutin päästä, että missä se on ja se vastaa, että on tulossa pikku hiljaa Oktogonilta..." - Soma
Oon omaksunut kreikkalaisen siga sigan täydellisesti. Kauheinta on, että en oo edes huomannut milloin mun suomalainen täsmällisyys ja skarppius katosi. Nykyään oon aina myöhässä. :-D Mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa? Aina ehtii juoda vielä yhden frappen.
Pienen kiertelyn jälkeen mentiin istumaan vapaudensillalle. Edessä avautui huikea näkymä ja Tonava virtasi meidän alta. Rakastan tätä kaupunkia.
Soma ja somat aurinkolasit.
Kaadoin mansikka-Breezeriäni sillalle.
Minä, Marietta ja siiderit. Tämän edustavampaa kuvaa meistä ei saanut.
Kiivettiin Gellertin mäelle, joka kohoaa Budan puolella.
Näkymät oli ihan miellyttävät.
Seuraavana päivänä lähdettiin etelä-Unkarin kaupunkiin nimeltä Pecs, jossa aiottiin tavata lisää kamuja. Mun suomalainen kamu Hannakin oli suoriutunut lentokentältä meidän seuraan tässä vaiheessa.
Pecsissä yövyttiin ihanan Rekan ja sen poikakaverin Zolin kämpällä kaksi yötä. Käytiin piknikillä, shoppailemassa, kierreltiin kaupunkia ja tietenkin tavattiin paljon vanhoja kamuja.
Bilettämiseksihän se meni tutulla porukalla. Kiivettiin tällä kertaa Pecsin isolle kukkulalle. Koska aina parin siiderin jälkeen pitää tietenkin lähteä kiipeämään kivisille kukkuloille; Ateenan Akropolis, Budapestin kukkula, Pecsin kukkula... Ainoastaan Akropoliksella taitoin silloin uutena vuotena nilkkani ja ranteeni kun olin laskeutumassa alas, mutta Unkarissa nämä projektit sujuivat ongelmitta. Oli hauskaa!
Budapestissa kierreltiin ihan mielissämme nostalgiaa aiheuttavissa paikoissa. Oli kyllä ihan hirveen kylmä! Hanna ei ollut moksiskaan tuulesta, mutta mä tärisin kylmästä ku oltiin ulkona. Taas merkki kreikkalaistumisesta.
Soma ja 2,5 litran drinkki. Tapettiin toi drinkki kolmestaan. Kill it my friend!
Pestin puoleinen yöelämä on ihan parhautta! Buda on kulttuurille, Pest bileille. Ei edes tiedetä ketä noi kaksi on tästä kuvasta, hahah... Meidän uudet frendit tarjosivat meille shotit palinkaa, jonka voin kokemuksesta todeta olevan kuin unkarilainen versio kreikkalaisesta tsipourosta. Melkoinen killer.
Aamu valkeni Budapestissa harmaana ja kylmänä. Kreikkalainen minä värisi ja puki vaatetta niskaan.
Parlamenttitalo on mun lempirakennus.
Tää paikka eli junan päätepysäkki Batthyany ter on mulle tuttu paikka kahden vuoden takaa. Tässä tuli aina norkoiltua.
Mentiin Deak Ferenc terille, jossa hukattiin taas itsemme! Ihan täsmälleen sama tilanne kuin kaksi vuotta sitten. Jotain hämmentävää tuossa paikassa on. Suuntavaisto katoaa ihan täysin.
Seikkailun jälkeen löydettiin itsemme parlamentilta, josta osaa suunnistaa mihin vain. Oli vain hemmetin kylmä...
Vikana päivänä mentiin läheiseen Szentendren kylään, jossa asuttiin kaksi vuotta sitten kaksi kuukautta. Asuin tämän kämpän yläkerrassa. Voi muistoja, muistoja...
Tottakai käytiin myös meidän vakkaripaikassa eli Cafe Dorotheassa syömässä ja juomassa kaffet.
Sitten hengailtiin Soman kämpällä Hannan ja Mariettan kanssa ja seuraavana aamuna lähdin lentokentälle puoli seitsemältä. Olin kotona Xylokastrossa vasta 19.30 illalla, koska hemmetin naapurikaupunki Kiaton bussit on niin monimutkaisia! Kiva oli odottaa ihan väsyneenä ja nälkäisenä Kiatossa myöhässä olevaa bussia semmoset pari tuntia ja kukaan ei osannut kertoa mulle milloin bussi tulee vai tuleeko ollenkaan. Olin niin väsynyt, että teki mieli itkeä.
Lisäksi joku jätkä tuli bussipysäkillä pyytämään multa surkeana rahaa ja kinuamisen jälkeen vippasin sille lopulta kaksi euroa, koska ymmärsin, että se oikeasti tarvitsee lippurahaa. Sitten se kehtasi tulla vielä mun eteen jäätelöä syöden - silleen kiitti, mun rahat meni hyvään tarkoitukseen! Käskin sitä jättään mut rauhaan ja painumaan johonki suohon. Hemmetin hapentuhlaaja. Toi oli ihan vihoviimenen niitti. Ärsyttää vieläkin! Älä ärsytä nälkäistä Saraa.
Lopulta pääsin kotiin kuitenkin. Mulla oli niin ikävä mun kämppiksiä! Ihana nähdä taas kaikkia. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti